Mietin

Ajatuksia viime päiviltä

-2-vuotias leikkii yksin autoillaan ja ajelee niitä parkkiin. Aika ihanaa.

-Vauva voisi jo oppia istumaan, kun ikääkin on kohta 7 kuukautta. Ihan vaan siksi, että voisin välillä laskea hänet vaikka hiekkalaatikolle pönöttämään. Mietin myös, että jos kaivaisin vaan hiekkalaatikolle kuopan ja laittaisin hänet siihen? ;)

-Puuh, kurainen sää ja ne kuraiset vaatteet.

-Mitä me tänään syötäis?

-Mitäs tänään pitää pukea ulos päälle?

-Dokumentti asunnottomista. Kiitollisuus omasta onnesta ja lupaus itselle, että tästä lähtien olen supermutsi. Se lupaus oli ehkä vähän liioittelua..

-Miksette voi leikkiä sovussa?

-Pitäis keksiä joku harrastus! Ja hankkia se ajokortti!

Soseita, soseita

Bataattia, parsakaalia, perunaa, porkkanaa, kukkakaalia.

Ajattelin etukäteen, että enköhän voi jo kolmannella kerralla olla itselleni armollinen, kärrätä ostoskärryt täyteen purkkiruokaa ja vauvan ruoka-aikoina vain napsauttaa korkin auki.

Sitten ajattelin, että meidän vauva aloittaakin ruokailun sormiruoalla. Hyvä idea. Innostuin ja ahmin lisää tietoa asiasta kuten minulla on tapana. Innostua ja lannistua yhtä nopeasti. Lannistuin sotkua ajatellessa, jota muutenkin riittää joka ikisen ruokailun aikana. Konttailen syöttötuolien välissä lattialla rätti kädessäni samalla kun kaksi taaperoa kilpailevat siitä, että kuka onnistuu potkaisemaan minua ensimmäisenä..

Hieman ennen puolen vuoden ikää se sosetehdas sitten käynnistyi. Vapaahetkinäni keittelen ja höyryttelen kasviksia ja kaivelen jääpalamuotteja kaapista, Soseutan ja pakastan ja sormiruokailusta muistuttaa lähinnä satunnaiset maissinaksut. No, hyvä näin. Tuttua ja turvallista.

Puoli vuotta

Puolet vauvavuodesta takana. Puoli vuotta kolmen lapsen äitinä.

Välillä aika juoksee, välillä jokainen sekunti tuntuu liian pitkältä kun kaikki kolme tai neljä lasta roikkuvat lahkeessa kaivaten huomiota.

Vauva pyörii ja hyörii ympäriinsä, mutta eteenpäin ei vielä pääse. Tykkää syödä, varsinkin bataattia. Ei sitä tosin montaa teelusikallista vielä mene. Nukkumisesta hänkään ei perusta, heräilee yöllä usein ja päiväunetkin on aika onnettomia. Suurimman osan ajasta hän kuikuilee jonkun sylistä ja hymyilee aamusta iltaan kunhan ei joudu hylätyksi mihinkään epämääräiseen paikkaan kuten vaunujen pohjalle. :)