Vauhdikasta

Kaksivuotias on mahdottoman utelias ja kiinnostunut kaikesta. Kyselee ja höpisee välillä niin pitkiä lauseita, että äiti ei ymmärrä puoliakaan.

Kaksivuotiaan kanssa on ihana keskustella. Niin tarkkaavaisesti hän kuuntelee annettuja vastauksia ja painaa mieleensä uusia sanoja, asioita.

Kaksivuotias ei enää sinkoile päättömästi joka kerta menemään vaan saattaa joskus noudattaa vanhempien ohjeitakin, jos vaan sille päälle sattuu ;)

Niin lomalla

Ihana loma. Ollaan kierrelty pk-seudun leikkipuistoja, katseltu junia, syöty jäätelöä, nukuttu pitkään, käyty Korkeasaaressa ja oltu vaan. Kotiin palatessa keskimmäinen huutaa yleensä takaa istuimestaan, että "ei kotiin". Kivaa on siis kai ollut.

Olen jo monessa blogissa ihastellut tuota Mini Rodinin shortsihaalaria, mutta en ole raaskinut sitä pienellä alellakaan ostaa. Sitten en enää voinut vastustaa, kun Tukholman NK:sta löysin tämän oranssin puvun puoleen hintaan. Paljon muutakin olisi ollut, mutta sitten pihiys iski ja katumus siinä vaiheessa, kun ei voinut enää kääntyä takaisin hamstraamaan lisää... ;) Mutta on se ihana!

Reissussa

Vauvan ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautui Ruotsiin eikä tätä pidemmälle ole ajateltu hetkeen lähteä, koska matkailu taaperon kanssa nyt ei ole mitenkään erityisen ihanaa vaan vaatii hermoja, hermoja, hermoja, pitkää pinnaa ja mielellään vielä pallomeren. Siellä sitten kökitään lähdöstä sulkemisaikaan asti ja liikututaan katsellessa lasten leikkimistä "kato nyt miten taitava se jo on", "ei se viime vuonna osannut noinkaan tehdä..", "söpö..."

Joskus ajattelin, että miten kukaan pärjää kahden lapsen kanssa. Kolmesta nyt puhumattakaan. Kuka edes hankkii kolmea lasta tai ainakaan lähtee niiden kanssa vapaaehtoisesti jonnekin kotiseinien ulkopuolelle? ;) Mutta jotain näiltä lapsilta olen kai oppinut. Lapsettomana stressasin kovasti, että mitähän mä pakkaan mukaan itselleni. Yhden lapsen kanssa stressasin varmaan kaikkea mahdollista. Tokan jälkeen stressasin taas kaikkea, kun sitä ikäeroakin oli siinä välissä ja kaikki oli taas uutta. Nyt kolmannen jälkeen stressaan aika paljon vähemmän ja menen monesti sieltä missä aita on matalin. Keskityn oikeasti tärkeisiin asioihin ja lepsuilen muuten ;) Ei se oo niin justiinsa!

Leikki-ikäinen

Viime viikolla taapero muuttui leikki-ikäiseksi.

Hänen syntyessään olin pitkän aikaa pienessä paniikissa. Kasvaako hän, miksei hän kasva, mitä seuraavaksi tapahtuu, onkohan hän kärsinyt hapenpuutteesta, miksi hän tekee noin tai näin, miksei hän opi vielä kääntymään, hengittääkö, liikkuuko, onko kaikki hyvin.

Nyt olen varma siitä, että hän voi hyvin. Minun ei-enää-niin-pikkuruinen poikani, joka haluaa tehdä kaiken ite, höpisee taukoamatta eikä ikinä tyydy seuraamaan mitään sivusta ;)