sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Body vai paita?

Tuntuu oudolta, kun Aarrea ei ole mittailtu niin pitkään aikaan. Moneen kuukauteen. Puntarin mukaan painoa olisi yli 9 kiloa jo, mutta pituudesta ei ole mitään tietoa. Välikausihaalari on kokoa 74 cm ja muut vaatteet vaihdellen kokoa 74 cm ja/tai 80 cm. Samoja vaatteita on käytetty jo aika pitkään.

Olen tässä pohdiskellut, että missä vaiheessa bodyt yleensä vaihtuvat paitoihin? Paitojen pukeminen on sata kertaa miellyttävämpää kuin bodyjen, mutta epäilyttää se peittävyys. Onko haalarin alla sitten napa paljaana koko ajan? Olen myös joinakin päivinä intoutunut lisäämään paidan alle lyhythihaisen bodyn, mutta siitä seuraa kaksinkertainen taistelu. Ja sehän ei kauheasti innosta. Mielipiteitä asiaan? :)








Viimeisessä kuvassa osa kirpparireissun saaliista. Kirppikset on kivoja! Rahaa kuluu yleensä suhteellisen vähän, mutta kivoista löydöistä saa hyvän mielen. Eikä tarvitse harmitella, jos body on seuraavana päivänä kuorrutettu päivän ruokalistalla eikä puoletkaan niistä lähde irti, vaikka kuinka liuottelisit vaatteita tahranpoistoaineessa.. Olen nimittäin huomannut, että jos ostan jotain arvokkaampaa vaatetta niin salakavalasti niitä vaatteita tulee varjeltua ja odotan koko ajan jotain "hienompaa" tilaisuutta, jossa niitä voisi käyttää. Ja kohta saankin huomata, että vaate onkin jo pieni ja minä olen ihaillut sitä vaan lipaston hyllyllä...

lauantai 29. syyskuuta 2012

Väsyttää!

Yksinkertainen ohje väsymykseen: Hehkuta kuinka hyvin taaperosi nukkuu unikoulun jälkeen niin voit olla varma, että tilanne muuttuu seuraavan viikon tai kahden aikana.

Nukahtaminen ei enää ole ongelma eikä yöherääminenkään, mutta nyt painitaan uuden ongelman kanssa eli liian aikaiset aamut. En tykkää muutenkaan aamuista. Enkä varsinkaan tykkää kuuden jälkeen alkavista aamuista, jolloin väsynyt taapero roikkuu huutaen lahkeessa. Väsyttää eikä ajatus kulje. En millään haluaisi luopua jälleen pitkistä yöunistani.

Pliis rakas pieni poikani, voitaisko huomenna nukkua vaikka kahdeksaan asti. Kiitos :)






keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Tyytymätön taapero

Mistä löytyy muut tyytymättömät taaperot?

Puistossa muut lapset näyttävät leikkivän sopuisasti, minun juoksee perässä huutaen ja kiljuen, roikkuu lahkeessa ja haluaa vaan syliin. Ei halua hiekkalaatikolle, ei jaksa keinua, ei ei ei. Tekee kaikkea kiellettyä eikä suostu antamaan periksi vaan yrittää sinnikkäästi yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta hermostuu, kun äiti nostaa pois tarpeeksi monta kertaa.

Pukeminen on kamalaa, riisuminen vähintään yhtä raivostuttavaa. Vaippaa ei saisi vaihtaa laisinkaan. Syödessäkin voi kiljua lusikallisten välissä. Muiden ruokien perään kiljutaan kovaan ääneen "ANNA" ja jos se ei toimi niin huutoa tehostetaan räjähtävällä itkukohtauksella tai kunnon raivarilla. Jokaiseen päivään mahtuu muutama kunnon raivari eli tolkutonta huutoa, jolle ei löydy mitään järkevää syytä.

Tyytymätön taapero huutaa jo äidin nähdessään ja varsinkin jos äitiä ei näy, ei halua olla sylissä eikä halua olla maassa. Mieluiten roikkuis pää alaspäin, mutta siinä asennossa ei valitettavasti montaa sekuntia saada kulutettua..

Miten tyytymätön taapero saadaan tyytyväiseksi?

lauantai 22. syyskuuta 2012

Lukemista!

Aarre tykkää kirjoista. Joka päivä moneen kertaan hän tuo samat kirjat eteeni, heittää ne lattialle ja istahtaa syliin kuuntelemaan. Kirjoja olen hamstrannut halvalla kirpputoreilta, joten niitä ei tarvitse varoa. Niitä paiskotaan, heitellään, revitään ja syödään ja siltä useimmat jo näyttävätkin ;)

Mitään pitkiä romaaneja ei tietenkään Aarre jaksa kuunnella, mutta välillä jaksetaan keskittyä enemmän ja välillä vähemmän. Riippuu kirjastakin. Jos sivuilta löytyy palloja tai koiria niin menestys on taattu.

Kirjat on kivoja ja niiden avulla saan touhukkaan pojan välillä pysymään hetken sylissäni.




sunnuntai 16. syyskuuta 2012

perjantai 14. syyskuuta 2012

Vuoden mutsi -fiilis...

Tänään tapahtunutta: Aarre touhuili omiaan terassin oven vieressä, yhtäkkiä kuului kova kopsahdus. Säntäsin pojan luokse. Nostin kiljuvan raukan syliini ja totesin, että verta valuu ja paljon. Juoksin hakemaan paperia, koska mieleeni tuli ainoastaan että verenvuoto täytyy saada tyrehdytettyä. Paniikki. Kaikki kauhuskenaariot kävivät mielessä. Olisikohan pitänyt sittenkin kouluttautua sairaanhoitajaksi? Siitä voisi olla hyötyä lasten kanssa..

Nopeasti verenvuoto kuitenkin loppui, vaikka haava näytti aika ikävältä ja minun silmissäni suorastaan pelottavalta. Pakkasin Aarren pyörän kyytiin ja lähdin ajamaan terveyskeskukseen. Otin vuoronumeron ja parissa minuutissa olin jo tiskillä. Siitä pari minuuttia eteenpäin niin haavaa oltiin jo liimaamassa kiinni. Alle kymmenessä minuutissa oltiin jo lähdössä kotiin! Uskomatonta! Ikinä en ole tainnut saada missään näin tehokasta palvelua enkä sitä ole odottanutkaan. Kiitos siis kunnallinen terveydenhuolto.

Terveyskeskuksesta lähdettäessä uskalsin jo hengittää. Kaupan kautta ajettiin takaisin kotiin. Siskolle karkkia ja Aarrelle mehua ja rusinoita. Syyllinen olo, vaikka en olisi mitään voinut oikein tehdäkään estääkseni tapahtumaa. Kulmakaan ei ollut terävä, mutta jotenkin se vaan kävi. Onneksi kaikki ikävyys unohtui oman rusinakipon äärellä <3





torstai 13. syyskuuta 2012

Syksyn värejä

Yhdellä koulumatkalla ehtii kuvaamaan vaikka mitä kunhan lähtee tarpeeksi aikaisin matkaan ja muistaa ottaa pienimmälle eväät mukaan eli mieluiten leipää! Leipä on suurinta herkkua, varsinkin jos täytteistä ei pihtailla.

Syksy on oikeastaan ihan kiva vuodenaika.







keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Paremman unen perässä

Olen unohtanut kertoa meidän "unikoulun" edistymisestä.

Ensimmäisen vuoden Aarre nukkui lähes kokonaan perhepedissä heräten öisin lukuisia kertoja syömään/pyörimään/mitä lie. Väsytti, väsytti ja väsytti. Monesti hänet piti hyssytellä keskellä yötä sylissä uneen. Lopulta ehdotin miehelle, että siirretään poika pinnasänkyyn meidän viereen ja taputellaan uneen.

Muutamana ensimmäisenä iltana nukkumaan meneminen oli vähän haastavaa, kun Aarre teki pinnasängyssä kaikki osaamansa temput samalla kun yritettiin taputella häntä uneen. Unet olivat kuitenkin heti paljon paremmat eivätkä keskeytyneet niin usein. Pitkäkestoinen tassuttelu epäergonomisessa asennossa vaan sattui selkään, joten melkein heti vaihdettiinkin pinnasänky "isojen" sänkyyn.

Noin kuukausi on kulunut ja muutos on uskomaton. Päiväunille Aarre nukahtaa useimmiten parissa minuutissa eikä useimmiten tarvitse enää tassutellakaan kunhan makoilee viereisellä sängyllä. Päiväunia poika nukkuu vain yhdet päivässä kun aikaisemmin hän torkkui useita pieniä pätkiä eli päivät olivat yhtä nukutusta. Yöunillekin hän nukahtaa yleensä nopeasti. Toisina öinä pyörii ja vaatii muutaman taputuksen, mutta monina öinä ei herää kertaakaan. Ja kaikki tämä vaati vain pojan siirtämisen omaan sänkyyn ja taputtelun uneen, huudattaa ei tarvinnut laisinkaan enkä sitä olisi suostunut tekemäänkään.

Perhepeti tuntui aina niin luonnolliselta ja halusin pitää pienen lähellä, mutta ainakin meidän tapauksessa se taisi vain häiritä kaikkien unta. Ihanaa nukkua ja herätä pirteänä.




maanantai 10. syyskuuta 2012

Muskarissa

Aarre oli ensimmäistä kertaa muskarissa.

Täytyy myöntää, että minulle tuli hiki ja posketkin taisi muutamaan kertaan punertua, kun poika veteli salin poikki eikä suostunut sylissä istumaan vaan kiemurteli itsensä irti otteestani. Kaikki olisi pitänyt tapahtua pikakelauksella, että Aarre olisi jaksanut keskittyä. Tahti oli aivan liian verkkaista ja leikit liian tylsiä, että ne olisivat jaksaneet kiinnostaa. Aarre töpötteli ympäri salia omaan tahtiinsa, minä juoksin perässä tai leikin paikallani yksinään. Palikat hän laittoi suuhun.

En silti aio luovuttaa vaan ensi viikolla ajattelin muiden kauhuksi ;) ilmestyä jälleen paikalle. Ei ne kaikki muutkaan 1-vuotiaat koko aikaa jaksaneet paikallaan pysyä. Ensi kerralla yritän vaan ottaa rennosti. Ei se ole niin vakavaa, vaikka pylly ei pysyisi sylissä. Ei sitä tarvitse miettiä, että mitä muut siitä ajattelee. Jokainen nauttikoon muskarihetkensä tavallaan.




sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kannustusjoukot

Katsomossa kannustettiin. Tai Aarre pyöri hyrränä ympyrää, onnistui kerran heittämään tutin suoraan kentälle (aikamoinen ilmalento) ja pysyi paikallaan vain eväiden syönnin ajan. Ensi kerralla evääksi otetaan sitten jotain pitkäkestoista muonaa, jonka järsimiseen menee 30 minuuttia eilisen 5 minuutin sijaan. Kun eväät loppu niin tuholaisen pylly nousi penkistä :)







lauantai 8. syyskuuta 2012

Kävelytreenejä

Aarre on siirtynyt lähes kokonaan konttaamisesta kävelyyn. Ulkona tosin pitää vielä avustaa kädestä pitäen. Kotona hän pyörii onnellisena ympäri mattoa, välillä pudoten pepulleen. Sitten vaan uudestaan ylös ja menoksi. Muutos kävi niin nopeasti, että olen vieläkin ihan ihmeissäni. Minun vauvani kävelee <3




Itkiskö vai nauraisko? :)

tiistai 4. syyskuuta 2012

Tuttisuu

Aarre rakastaa tuttejaan. Yritetään vähentää käyttöä, mutta se on haastavaa koska Aarre hihkuu onnesta jo nähdessään tutin.. Hän suuttuu, jos tutti yritetään ottaa pois eikä tutteja saa olla näköpiirissä tai hän hyökkää kimppuun samantien. Mieluiten Aarre olisi tutti suussa koko ajan. Suutuspäissään tuttia sitten viskotaan minne sattuu. Voihan tutti. Miten siitä toisille voi tulla niin rakas? Ja kun joku on lapselle kovin tärkeää niin miten sen äiti voisi kieltää? Olkoon sitten tuttisuu, vähän aikaa vielä. Paheensa kullakin.

Kokeilin kameran "art filter" -toimintoa viimeisissä kuvissa. Ihan hauskoja tuli.