Mun Marimekko

Uutta ja vanhaa. Kirpputorilta, kaupasta, äidiltä perittyä, lahjaksi saatua.

Hinta ja laatu ei aina kulje käsikädessä, mutta annan sen anteeksi. Muistojen, kuosien ja vuosien takia, jotka ollaan yhdessä kuljettu.

Voi sitä nostalgiaa, kun lapseni köllii lattialla pallot päällä.

8 asiaa minusta

Sain Kurkistuksia -blogin Maiulta haasteen, jossa kehotettiin kertomaan itsestään 8 asiaa, joita ei ole blogissa aikaisemmin paljastanut. Kiitos Maiu:)

1. En juo kahvia, en vaan tykkää.
Joskus oikein yrittämällä yritin totutella kahvin makuun, mutta eihän siitä mitään tullut.

2. Olen tosi huono käsitöissä.
Vasenkätisyys ei ole helpottanut asiaa. Jos jostain vaatteesta irtoaa nappi niin työnnän vaatteen yleensä kaapin perälle, etten vaan joudu kaivamaan neulaa esille ellei sitten kyseessä ole just se kaikistaihaninrakkain vaatekappale, jota käytän harvase päivä. "Poissa silmistä, poissa mielestä."

3. Olen opiskellut ammattikoulussa, lukiossa, ammattikorkeakoulussa sekä yliopistossa.
Enkä vieläkään ole ihan varma, että mitä todella haluaisin tehdä..

4. Sain ensimmäiset silmälasini 7-vuotiaana. 
Vuosi vuodelta on näkö huonontunut ja suunta on alaspäin edelleen, en voi tehdä ilman laseja oikeastaan mitään enää.. Molemmissa silmissä on nyt miinusta yli 8.

5. Vihkisormukseni on kadonnut mystisesti ja ilmeisesti lopullisesti.
Ei löytynyt edes muuton aikana.

6. En tykkää uimahalleista enkä ole semmoisessa käynytkään varmaan kymmeneen vuoteen. 
Maauimalat sentään kelpaa:)

7. En osaa oikein nukkua yksin. Ja päiväunia en osaa nukkua ollenkaan.

8. Mulla ei ole ajokorttia.
 
En nyt laita tätä eteenpäin, koska tämä on jo varmaan kaikilla käynyt;)

7 kuukautta

Jälleen takana yksi ihmeellinen kuukausi.

Tämän kuukauden aikana Aarrelle syntyi serkkupoika, uusi ihme sukuun. Aina se on yhtä jännittävää ja koskettavaa. Katsella uusien vanhempien onnea, nuuskuttaa vauvatuoksua. Voi kunpa sitä voisi varastoida jonnekin.

Aarre tykkää syödä, mitä tahansa. Kaikki maistuu, mutta iltapuuro on ehdoton lemppari ja puoli desiä hiutaleita + hedelmäsosetta menee nopealla tahdilla joka ilta alas. Lopuksi vielä vähän harmittaa, että joko se nyt loppui. Sormiruokailu ei ole vieläkään mitään lempipuuhaa, koska se on ihan liian hidasta.

Aarre viihtyy välillä jo vähän yksinään, leikkii leikkimatolla tai juttelee sängyssä yksinään herätessään. Hymyilee melkein koko ajan, joskus oikein räkättää kovaan ääneen. Varpaat menee melkein suuhun, sukat vispataan aina jalasta pois. Yöllä sängyssä pyöritään akselin ympäri ja aamulla sitten potkitaan äitiä päähän.

Vaatekoko on edelleen 62-68 cm, samoja vaatteita on käytetty jo monta kuukautta. Pieniä vaatteita löytyykin paremmin kirppiksiltä. Aarre on kuumakalle eikä tykkää, jos yritetään topata liikaa. Untuvapussia ei ole vielä kertaakaan tarvittu vaunuissa. Eikä villahaalaria toppapuvun alla.

Ensi kesänä Aarrea odottaa pieni leikkaus, joka vähän huolettaa. Miten minun pieni pärjää.

Jäällä

Tyttö harrastaa jalkapalloa ja tykkää pelata jääkiekkoa. Eräs vanhempi sukulainen oli melko ihmeissään ja kyseli huolestuneena, että voiko tytötkin pelata jalkapalloa. Ja olisikohan se baletti nyt kuitenkin vähän parempi harrastus.

Onneksi tänä päivänä sukupuoli ei aseta juurikaan rajoituksia harrastuksen valinnalle.

Loppukevennyksenä peilin kautta otettu räpsäsy "kuvaajasta".. Tällä puolella pysyttelenkin paljon mielummin ;)

Hiljaiseloa

Näitä vaiheita aina tulee. Välillä kamera on kädessä koko ajan ja välillä ei vaan jaksa eikä edes keksi mitään kuvattavaa. Onneksi se on aina ohimenevää :)

Aarre on oppinut uuden taidon..

Nyt ymmärrän, miksi tätä ammetta kutsutaan Tummy tubiksi.

Synttäritohinoita

Ei taida löytyä kuvakulmaa, josta Aarrea ei vielä olisi kuvattu.

Isomman syntymäpäiviä valmistellaan joka päivä. Kortteja, koristeita. Askartelut hoidetaan kätevästi olohuoneen lattialla, jossa vallitseekin kaaos joka ilta. Aarre voi samalla köllötellä vieressä.

Teemana on Littlest PetShop enkä tosiaankaan tiedä miten se toteutetaan. Mutta ei äidillä ollut sydäntä kieltääkään :)

Sunnuntaina

 

Ähinää, puhinaa. 

Bumboonkaan ei voi enää vahtimatta jättää, kun Aarre yrittää heti vääntäytyä kummallisiin asentoihin.

Kummitusharso :)

Ensimmäiset päivät

Selailin vanhoja kuvia ja halusin muistella Aarren ensipäiviä.

Aarren ensimmäiset maitoannokset olivat 10 ml. Ensin pullosta, sitten letkua pitkin. Aarrella oli tippa päässä, joka ehti parissa päivässä mennä tukkoon useampaan kertaan. Tipasta voitiin luopua, kun maitomäärät saatiin nostettua 30 milliin.

Välillä viereiseen huoneeseen tuotiin virvoitteluun joku täysiaikaisena syntynyt ja heidän huutonsa kaikui käytävillä. Aarren huuto ei kaikunut missään, hän vain ulisi välillä hiljaa unissaan. Ei niin pienillä riitä voimat huutamiseen.

Aarre avasi silmänsä ensimmäisen kerran kahden päivän ikäisenä. Silmät rähmi, joten hän sai niitä vain vähän raotettua. Se oli kuitenkin ikimuistoinen hetki.

Aarre oli yhden päivän valohoidossa. Se tuntui maailmanlopulta, koska häntä ei silloin saanut pitää sylissä.

Aarre näytti vanhalta ja ryppyiseltä mieheltä syntyessään. Kuvia katsoessa häntä ei tunnista samaksi pojaksi, joka nyt naureskelee lattialla.

Ihanat, kamalat ensipäivät.

Kun paino ei nouse..

Aarre ei kuulemma kasva tarpeeksi. Kuudessa viikossa painoa oli tullut 300 grammaa, pituutta alle kaksi senttiä. Käyrä kulki väärään suuntaan. Painokontrollia. Öljyä ruokaan.

Stressaan vähän kumminkin, vaikka minun ei pitänyt. Muiden huoli tarttuu. Aarrehan syö hyvin, kiinteitä pari-kolme kertaa päivässä ja melkein kaikki menee alas, maitoa päälle joka välissä. Öisinkin monta kertaa.

Esikoinen kulki yläkäyrillä vauvana ja kulkee edelleenkin, on pitkä ikäisekseen. Aarre on suloinen, ihana ja pieni vauva. Kompakti, helppo kantaa mukana. Sujahtaa reppuun ja liinaan helposti. 5,5 kiloa. Mutta pienestä vauvasta kasvaa joskus aikuinen mies eikä pienuus miehellä taida olla kovinkaan haluttu ominaisuus.

Pelkään, että saavutuskasvua ei tapahdukaan. Että kasvuhäiriö jatkuu myös täällä vatsan ulkopuolella.

Kohta seitsemän

Seitsemän vuotta sitten tähän aikaan odotin vielä tytärtäni. Olin nuori ja huoleton enkä murehtinut tulevaa. Ajattelin, että kyllä me pärjätään. Ja hyvinhän tässä on käynyt. :)

Tänä vuonna minusta tulee jo koululaisen äiti.

Nyt suunnittelemme 7-vuotissynttäreitä kovaa vauhtia, vaikka h-hetkeen on vielä reilu kolme viikkoa.

Oho! Kynsilakan jämät voisi tietty poistaa ennen kuvaamista ;)

Makrokuvia luonnosta

Piti ottaa talvisia makrokuvia. Ollaan tosi vähän käytetty tuota makrolasia, vaikka mies lupasi ja vannoi käyttävänsä sitä usein kun annoin "luvan" sen ostaa New Yorkin matkaltamme käytettynä. Minä sitten vähän innostuin tänään ja möyrin pitkin pihoja ja samalla yritin toisella korvalla kuunnella, ettei kukaan yllätä mua.. "Joo mä vaan täällä otan pari kuvaa". Tarkennuksen kanssa oli vähän ongelmia, mutta pitää treenata lisää jonain toisena yhtä kauniina talvipäivänä. Aarre vaan rattaisiin nukkumaan ja kamera kaulaan.

Huomenna alkaa taas arki kolmen viikon loman jälkeen. Eskari alkaa. Harrastukset alkaa. Viemistä ja tuomista. En kyllä kaipaa töihin, tässäkin riittää tarpeeksi tehtävää. Onneksi ei tarvitse vielä palatakaan.