Kuvailua

Muutamia kuvia matkan varrelta. Vauvan kuvaaminen on aika haastavaa puuhaa. Minä olen yrittänyt keksiä kuvausideoita ja mies on sitten kuvannut, koska minä en osaa edes käyttää meidän järkkäriä.. Hyvä työnjako. Halutaan kuitenkin muistoja mahdollisimman paljon, joten yritetään kuvata säännöllisesti. Tosin taas ollaan oltu liian laiskoja sen suhteen. Miten se aina vaan jää.

Nämä ovat aika synkän värisiä mustan taustakankaan takia, joten pitääkin välillä käyttää valkoista tai keksiä jotain ihan muuta. Mutta mitä...

Onnea Aarre!

Aarre täyttää tänään kolme kuukautta. Painoa on 4,1 kg ja pituutta 54 cm. Hienosti kasvaa, jakaa hymyjä joka päivä ja jokeltelee vähän päälle. Eiliset rokotukset aiheuttivat koko päivän kiukun ja kuumeen, mutta aamulla kaikki oli taas hyvin. Neuvolassa sanottiin, että kuumeeseen voi antaa supon, mutta terveysneuvonnasta sanottiin, että ei ei ei, koska 3 kuukautta ei ole vielä tullut täyteen. Se on näköjään tunneista kiinni. Muistettiin vielä sanoa, että "tämä on teidän lapsen parhaaksi". Selvä ja kiitos vaan avusta.

Lastenlääkärin ohjeiden mukaan kiinteät pitäisi aloittaa tänään maissilla, mutta vielä ei ole maissit kotiutuneet kaupasta. Vastustelen tätä kiinteiden aloitusta jostain syystä. Parin vuoden päästä koko asialla tuskin on mitään merkitystä, mutta nyt se tuntuu niin pahalta. En halua. Kasvu on ollut tasaista äidinmaidolla, joten miksi emme voi jatkaa näin...

Nämä kolme kuukautta ovat kuluneet mukavasti. Alku oli toki rankka. Aarren kotiutumisen jälkeen kaikki on tuntunut kuitenkin luonnolliselta, helpolta, ihanalta... Keksisin niin paljon positiivista sanottavaa ja olen niin kiitollinen siitä, että tänään Aarre on täällä, terveenä ja hyvinvoivana. Nukkuu tässä sylissäni tuhisten.

Aarre ei vieläkään ole innostunut leluista, mutta hyvällä tuulella hän viihtyy vähän aikaa sitterissä tuijotellen ympäriinsä. Sylissäkin pää pyörii joka suuntaan. En aina edes tiedä mitä Aarre ihastelee, mutta seiniä ja kattoja hän ainakin tuijottelee intensiivisesti :) Aarre ei paljoa itkeskele ja hänen itkulleen löytyy aina joku syy eli nälkä, väsy tai vatsakipu. Aina ei tietysti heti tiedä, että mistä on kyse juuri sillä hetkellä.

Nuku, nuku töyhtöhyyppä,
pitkä matka odottaa,
elämä on tuntematon,
kauas täytyy vaeltaa.
Nuku, nuku viirusilmä,
unen lunta lapioi,
äidin sydän lakkaamatta
uniasi vartioi.

Nuku, nuku törmäpääsky,
sulle pesän rakennan
omenista, orvokeista,
hiirenvirnan paloista.
Nuku, nuku nukkaposki
huomispäivä odottaa,
unessasi ihmislapset
rauhan teitä taivaltaa.

-Aulikki Oksanen

Aika kuluu

Aarrella on välillä jo kova meno päällä, vaikka mihinkään suuntaan hän ei vielä pääsekään. Makuuasennossa ei kuitenkaan ole ollenkaan kiva olla vaan parasta on, kun pystyasennossa sylissä saa tuijotella joka suuntaan ja päähän pyöriikin kun pöllöllä :) Kaikista kiinnostavimpia tuijoteltavia ovat valot ja kasvot.

Kuvia katsellessa tuntuu, että Aarrehan on jo iso poika!

Virkeänä!

Haukotellaan

Vertailuksi Aarre 10 päivää

Hymyjä!

Sain pari päivää sitten ensimmäisen hymyn Aarrelta, tänään sain taas muutaman lisää. Voisiko kauniimpaa näkyä ollakaan?

Me nukutaan perhepedissä, vaikka (kuten esikoisenkin kohdalla) pinnasänky oli jo raskausaikana valmiiksi oman sängyn viereen koottu kaikkine tilpehööreineen. Aarre on nukkunut joitakin öitä pinnasängyssä, mutta viimeiset pari kuukautta pinnasänky on toiminut pelkkänä tavaroiden säilytyspaikkana. On silmälasit, vaippoja, nenätippoja, kännykkä ja mitä lie. On niin mukavaa ja helppoa nukkua vierekkäin. Aamuisin sitten kaksistaan köllötetään ja tuijotellaan toisiamme ja toisinaan vähän huudetaankin.. :)

Marianne -karkki

Ulkona

Sormet kurkistaa kapalosta :)

Reipas eskarilainen

Esikoiseni on 6-vuotias eskarilainen, joka tykkää Littlest Pet Shopeista, jalkapallosta, tanssimisesta, videoiden katsomisesta, barbeista, kirjoista ja melkein kaikesta muustakin paitsi kasviksista ja tukan harjaamisesta. Hänellä on loputon tiedonjano ja kiinnostus kaikkea kohtaan. Hän ei osaa vielä lukea, vaikka kuulemma monet eskarilaiset jo osaa. Eikä laittaa kengännauhoja kiinni. Ja se harmittaa. Vaikka olen sanonut miljoona kertaa, että kyllä sinä kulta opit vielä. Sinulla on paljon aikaa, älä ole huolissasi.

Hän tykkää pikkuveljestään. Pitää joka päivä sylissään ja juttelee. Häntä luullaan usein koululaiseksi, koska hän on aika pitkä jo. Iso, mutta silti niin pieni. Haluaa käpertyä äidin syliin, pussata, halia, kertoa loputtomia tarinoita, auttaa kaikessa. On melkein aina hyvällä tuulella, iloinen ja reipas, ei ole pitkään aikaan paiskonut ovia tai huutanut naama punaisena. Hän noudattaa sovittuja sääntöjä, mutta nauttii rutiinien rikkomisesta. Rakastaa yllätyksiä.

Minun pieni tyttöni.

..

Asiaa imetyksestä

Aarren syntyessä häntä kokeiltiin heti syöttää pullosta. Hän ei kuitenkaan osannut imeä pullosta, joten hänelle jouduttiin melkein heti laittamaan nenämahaletku. Ensimmäiset maitoannokset olivat 10 ml.

Melkein joka syötöllä Aarre makusteli maitoa pullosta, mutta silti sairaalassa ollessamme lähes kaikki maito meni letkun kautta mahaan. Imetystäkin kokeiltiin, mutta se tuntui aivan toivottomalta. Mietin, että tämä ei voi ikinä onnistua. Pumppaus tuntui äärimmäisen rasittavalta, välillä kirottiin ja itkettiin, mutta periksi ei voinut antaa.

Kotona sitten harjoiteltiin syömistä enemmän. Tarjosin sinnikkäästi rintaa enkä pulloa, vaikka Aarre ei edelleenkään saanut oikein mitään ulos. En muista montako päivää siinä meni, mutta kun otin rintakumin käyttöön niin siitä se imeminen alkoi. Teimme syöttöpunnituksia ja loput maidosta meni aina letkun kautta. Joka päivä Aarre jaksoi syödä rinnasta vähän enemmän ja lopulta ei enää letkua tarvittu ollenkaan. Se kuulostaa nyt niin helpolta, mutta monta itkua tuli itkettyä. Imetysasentojenkin löytyminen tuntui todella vaikealta, kun Aarre oli niin pieni. "Ei se koskaan opi", "Ei tästä tule mitään". Ja eniten pelotti, että Aarre ei saa tarpeeksi ravintoa. Rintakumistakin päästiin lopulta eroon, vaikka sekin tuntui silloin mahdottomalta. Nyt vasta huomaan, miten "hysteerinen" olin silloin. Koko ajan kävin jotenkin ylikierroksilla.

Nyt kaikki tuntuu niin helpolta, kun imetys onnistuu ja Aarre on isompi. Voimme lähteä minne tahansa, ruoka kulkee mukana emmekä tarvitse enää mitään ruiskuja, letkuja, rintakumeja, vaakaa jne...Aarre syö milloin haluaa ja kasvaa kuin tavalliset vauvat. Aikaisemmin sitä piti itsestäänselvyytenä.

Mahakateus

Eilen Aarre (2kk 1vk) seurasi katseellaan helistintä ensimmäistä kertaa. Me olemme saaneet nauttia vastasyntyneestä pidempään kuin useimmat, mutta toisaalta minä menetin pitkän pätkän raskaudesta ja isosta vatsasta en päässyt "nauttimaan" laisinkaan, koska loppua kohden lapsiveden vähentymisen takia maha vaan pieneni entisestään. Osastolla kaikilla muilla oli jättimäiset vatsat ja olin tosi kateellinen. Miksen minä saanut tuollaista? Miksi minun raskauteni oli vaan täynnä murhetta, kontrolleja ja huolta? Tietysti olen onnellinen, että lopputulos parhain mahdollinen :)

Aarre jaksaa jo olla hereillä aika pitkään. Ensimmäisen kuukauden hän nukkui oikeastaan koko ajan, mutta nytkin hän yllättänyt meidät olemalla hereillä jo kohta kaksi tuntia putkeen eikä loppua vieläkään näy. Yleensä hän nukkuu jokaisen ruokailun välillä tunnin-pari, mutta tänään on virkeä päivä.

Aarren kasvamista ei itse oikein tajua, vaikka huomaakin vaatteiden jäävän pieneksi. Ensimmäiset vaatteet olivat 44cm kokoisia ja Aarre hukkui niihinkin. Hän oli uskomattoman laiha. Parhaiten muistan luisevan pepun, kun vaippaa vaihdettiin. Nyt sekin on saanut vähän täytettä :) Nyt käytämme 50cm ja 56cm vaatteita.

Tervetuloa maailmaan pikkuveli :)

Joka päivä opitaan uutta

Lähdössä hakemaan siskoa eskarista

Kahdessa kuukaudessa Aarre on muuttunut valtavasti, vaikka ulkopuolisten silmissä hän edelleen näyttää pieneltä vastasyntyneeltä. Meitä se aina hiukan hymyilyttää, sillä onhan Aarre jo tuplannut painonsa. Joskus kyllästyttääkin kertoa ihmisille, että kyllä hän on jo kaksi kuukautta, syntyi keskosena.. Toiset kertovat tuttavistaan, joilla on ollut keskosvauva. Toiset menevät hiljaisiksi. Monet ovat kysyneet: "Onhan kaikki kuitenkin hyvin?".

Aarren synnyttyä tunsin oloni vähän hyödyttömäksi. En oikein tiennyt mitä olisin voinut tehdä hänen hyväkseen. Raukka makasi yksin sängyssään kaikkien laitteiden keskellä, ei oikein jaksanut herätä eikä syödä eikä huutaakaan, tosin verikokeita otettaessa hän ulisi hiljaa. Nyt Aarre ei enää halua olla yksin. Aarre haluaa olla sylissä ja nukkua vieressä, pinnasängystä hän ei tykkää. Pulauttaa tutin suustaan niin monta kertaa ulos, että äiti heltyy ja nostaa viereen nukkumaan. :) Vaunuissa ja autossa on ihan mukava nukkua, mutta mikään ei voita kantoliinaa. Yleensä silmät ovat kiinni jo siinä vaiheessa, kun minä vasta solmin liinaa. Aarre tykkää myös tutista ja suihkussa käymisestä.

Aarre osaa tai pikemminkin jaksaa jo vaatia. Parin tunnin välein hän muistuttaa, että hei minulla olisi nyt nälkä. Virkeimmillään Aarre vispaa kaikkia raajoja, tarttuu silmälaseihin ja hiuksiin ja katselee maailmaa. Aarrella on isän otsa ja äidin kulmakarvat.

Kolmen viikon iässä aloitettiin liinailu

Retroa

Aarre isin vanhoissa vaatteissa

Aarre pääsi kokeilemaan isän vanhoja vaatteita, jotka ovat jo muutamalla lapsella kiertäneet sitten vuoden 1984, mutta hyvin ovat käytön kestäneet. Pesulaput olivat jo aika kuluneet, mutta jos oikein tiirailin niin tässä kuvassa olevat vaatteet olivat kokoa 60cm, joten joko mitoitus on muuttunut tai vaatteet kutistuneet, koska Aarrella oli viime viikolla pituutta vasta 51cm. :)

Me ollaan saatu viime aikoina nauttia aika mukavista yöunista, Aarre on herännyt vain kaksi kertaa yössä. Nukkumaan käydään yleensä noin kello 23.00 ja ensimmäinen herätys on kolmen-neljän välillä ja seuraava sitten kuuden-seitsemän välillä, jonka jälkeen Aarre jatkaa unia vielä noin kymmeneen asti. Luksusta, koska alkuaikoina Aarre piti herättää tarkasti kolmen tunnin välein syömään ja hän oli myös liian heikko syömään rinnasta, joten pumpattu maito piti "juottaa" letkun kautta. Ruokailu ja muut hoitotoimenpiteet veivät helposti tunninkin, jonka jälkeen siis oli enää kaksi tuntia seuraavaan herätykseen. Mutta nopeasti se aika kului ja muutamassa viikossa Aarre oppi syömään ihan itse :)

Aarre harjoittelee sairaalassa pullosta syömistä