Huono äiti tiputti vauvan..

Kompastuin ulkona ja Aarre lensi suoraan betonikivetykselle, hirveä itku (molemmilla) ja paniikki. Kauhea syyllisyys, vaikka en ollut mitenkään varomaton tai mitään. Se oli vahinko. Päivystyksessä odoteltiin pitkät neljä tuntia, kaikki kuulemma hyvin. Mielestä ei vaan haihdu kuva, jossa Aarre makaa maassa ja suu vääntäytyy kaameaan huutoon :(

Iloisempiin asioihin: Aarre täytti 4 kuukautta! Onnea rakas! Aarre on maistellut maissia, porkkanaa, päärynää ja perunaa, josta viimeisin aiheutti edellisenä yönä kunnot ähinät ja puhinat. Leikkimatolla viihdytään jo eläimiä katsellen ja tarttuakin vähän yritetään. Hyvinä öinä Aarre nukkuu syömättä 6-7 tuntia putkeen. Mitat 4690 g ja 57.7 cm, joten pieni kirppu edelleen :)

Kovasti jo jutellaan, naureskellaan ja pää pyörii virkeänä yhtenään. Selkeää rytmiä meillä ei edelleenkään ole vaan Aarre nukkuu edelleen useammat päikkärit päivän aikana. Välillä uni ei tule ja sitten kitistään, mutta siihenkin yleensä vaunulenkki tai kantoliinan kanssa ympäri asuntoa pyöriminen auttaa... Vaikka sieltä kantoliinasta olisikin kyllä kiva kuikuilla vielä viimeisillä voimilla ;)

Vatsallaan Aarre ei oikein viihdy, koska mihinkään suuntaan ei pääse ja pääkin painaa ihan liikaa. Lattialla muutenkin on ihan tylsää. Hiuksia löytyy joka paikasta, koska niihin on niin kiva tarttua ja irti ei päästetä ellei ole ihan pakko. Aarre itkee myös usein autossa, mikähän siinäkin harmittaa?

Ja lisää kuvia..

Välillä harmittaa, kun esikoisen vauva-ajasta ei ole otettu näin paljon kuvia eikä ainakaan hyviä kuvia. Surkeita räpsäisyjä pokkarilla. Nyt pitää ottaa kuvia senkin edestä... :) Tässä tuleekin viime viikonlopun kuvasaldoa. Kello näyttää 10:22 ja Aarre on edelleen yöunilla... Ihmettelen ja samalla yritän nauttia tästä vapaa-ajasta :)

Liinaillen

Viime päivinä ollaan kantoliinaa käytelty runsaasti. Saan Aarren nyt liinaan paljon tukevammin kun hän on kasvanut eikä enää "huku" liinan sisään. Aikaisemmin pelkäsin, että hän tukahtuu sinne liinan sisään enkä uskaltanut päästää käsiäni vapaaksi vaan pitelin koko ajan käsiänikin liinan päällä vielä varmistuksena. Nyt taas kantoliina sujahtaa nopeasti päälle ja Aarre pysyy tukevasti sisällä.

En kyllä tosiaankaan tee mitään kotitöitä samalla, koska kyykistely liinan kanssa on liian vaikeaa. Enkä osaa liinassa imettääkään. Vaunuja toki edelleen käytetään paljon, koska en halua alkaa maksaa bussimatkoista ja vaunuissa myös tavarat kulkevat mukana helpommin. Liina on kyllä tosi kätevä, mutta on siinä huonotkin puolensa. Tai sitten minä en ole vielä tarpeeksi näppärä..

Pukeminen myös tuottaa ongelmia, koska en halua alkaa hamstraamaan mitään kantotakkeja, (miten ne voikin olla niin rumia?) kaulureita, suojia ja mitä kaikkea sitä nyt onkaan keksitty. Villaa, villaa, villaa. Nyt on kohta jo laitettava villapukua päälle ja toppatöppösiä jalkaan, mutta mitäs sen jälkeen?  Vauva toppahaalarissa on varmaan aika muhkea pakkaus liinan sisällä..

Nostin Aarren liinasta sohvalle jatkamaan unia :)

Räpsräps

Aarre oli niin hyvällä tuulella, että innostuin räpsimään kuvia :)

Vaatejuttuja

Lastenvaatteet piristävät kotiäidin arkea :) Isommalla on jo tarkka maku eikä hän halua käyttää enää mitään kovin lapsekkaita eikä tyttömäisiä vaatteita, vaikka minä kuinka yrittäisin tyrkyttää. Aikaisemmin tyyli oli tosi tyttömäinen ja aina piti saada hame tai mekko päälle, mutta nyt on käytännöllisyys ajanut ohi ja hän laittaisi mieluiten aina päällensä verkkarit. Kengät pitää olla nopeat laittaa jalkaan ja talvihaalarikin vielä kelpaa, koska se on niin helppo. Noh, joskus kiristelen hampaitani salaa, mutta annan hänen toki päättää suurimmaksi osaksi vaatteistaan kunhan vaatteet ovat tilanteeseen sopivat eli ei niitä collegehousuja voi joka paikassa käyttää ;) Vaatekokokin on jo 128-134 cm, joten kivoja vaatteita on vaikea löytää.

Aarrea saan onneksi pukea vielä mielin määrin eikä hän paljoa väittele vastaan, pukemistilanteet on yleensä meille muutenkin mukavia yhteisiä seurusteluhetkiä. Tykkään tosi värikkäistä vaatteista. Keskosten vaatteista ei kauheasti värejä löydy, joten aluksi käytettiinkin vaaleita sävyjä. Nyt ne vaatteet on saanut jo pakata laatikkoon. Tuskin niille enää koskaan käyttöä tulee, mutta ainakin niitä voi myöhemmin ihastella. (mitenköhän vaan säilyvät vuosien kuluessa?) Aarre käyttää nyt pääsääntöisesti kokoa 62 cm kun ensimmäiset vaatteet olivat 44 cm :) Monet ihanuudet vaan on jäänyt käyttämättä, kun valitsen yleensä mahdollisimman mukavat vaatteet ja pelkään että esim. kovissa farkuista ja farkkuhaalareissa on epämukava olla. Ja joitakin ihania vaatteita ei yksinkertaisesti raaski käyttää! Typerää. Mihin minä niitä muka säästelen?!

Vauvoille löytyy paljon vaatteita kirppiksiltä, joten varmaan puolet meidän vaatteista onkin käytettynä ostettuja. Ostan vaan tosi hyväkuntoisia/uudenveroisia vaatteita, joten useasti saa tyhjin käsin lähteä ja joskus taas tulee tavaraa lisää kassikaupalla. Kirpputorilta tulee muutenkin helpommin ostettua kun kaupasta. Minulla ei ole mitään tiettyä lempimerkkiä vaan kaikki käy kunhan ulkonäkö on kohdallaan.. Nyt olen vaan pohdiskellut, että kannattaako niitä liian pieniä vaatteita säilytellä (toki rakkaimmat laitetaan talteen) vai laittaa vaan suosiolla kaikki kirpputorille? Jos Aarre joskus saa vielä sisaruksen niin tuleeko niitä samoja vaatteita sitten kuitenkaan käytettyä vai onko niihin kuoseihin ehtinyt jo kyllästyä? Pk-seudun kirppareista voin suositella ainakin Akselia (Mankkaa), nellaa&nuttua (Olari), vekarakirppistä (Kumpula), minipoppoota (Konala).

Mä en ole osannut Aarrella pitää puolipotkareita tai terällisiä potkuhousuja juuri laisinkaan, koska se sukkaosa häiritsee. Pysyykö ne ikinä paikallaan? Mielummin olenkin sitten pukenut housut ja sukat, vaikka eihän ne sukat lahkeiden päällä mikään kaunis yhdistelmä aina olekaan ;)

Isin lempparivaate (Småfolk)

Maalaistalon emäntä.. ;)

Kasvan kohisten

Viime päivinä Aarre on alkanut kiinnostumaan leluista :) Tämän totesin ensimmäisen kerran eilen, kun Aarre aloitti tavallisen kitinänsä juuri minun ollessa pukemassa ja keksinkin laittaa hänet pinnasänkyyn ja mobilen pyörimään. Kitinä ja huuto loppui kuin seinään ja Aarre tuijotti mobilea tyytyväisenä. Myöhemmin Aarre makoili vielä leikkimatolla ja jutteli siinä roikkuville eläimille ja kukille. Ihana kuunnella.

Aarre on jo pari viikkoa ripustautunut aika kovasti minuun. Huutaa herkästi muiden sylissä, mutta rauhoittuu heti kun otan syliin. Ja minähän otan, koska huutamisen kuunteleminen tuntuu pahalta. Haluan lohduttaa. Pidän sylissä niin paljon kuin tarvitaan ja vaikka vähän ylimääräistäkin. Aika kuluu niin nopeasti ja haluan olla mukana joka hetkessä. Enkä koe olevani yhtään väsynyt vaan olo on edelleen todella onnellinen, en nyt kaipaa mitään muuta. Tässä on kaikki mitä tarvitsen. Ja joinakin öinä Aarre on nukkunut jo 6 tunnin putkia, joten univelkaakaan ei ole.

Maissia tosiaan maisteltiin parina päivänä, mutta nyt on kiinteiden syöminen taas jäänyt. "Unohtunut". Toimin mielestäni oikein, mutta samalla tunnen vähän syyllisyyttä... Koska en noudata suosituksia.

Nyrkkikin maistuu paremman puutteessa

Minä nauran!

Samikset

Alkuaikojen muistelua

Eilen Aarre maistoi ensimmäisen kerran maissia. Puolikkaan teelusikallisen ja hymyili perään. Yhtään ei tullut ulos vaan kaikki pysyi nätisti suussa. Aarren mielestä suussa pitäisi koko ajan olla jotain. Jos ei tissiä niin sitten tutti ja jos ei tuttiakaan niin sitten edes nyrkki :)

Viime päivinä keskosuus on ollut usein mielessä. Negatiivisia tunteita. Katkeruutta, pelkoa, ahdistusta. Ajatukset poukkoilevat sinne tänne. Miksi minun vatsassani oli niin huono olla? Miksi? Vastauksia ei vaan ole kenellekään. Syytä ei koskaan tulla löytämään tai sitten mitään syytä ei koskaan ollutkaan. Synnytyksen käynnistämisestä päättäminen tuntui helpotukselta, mutta kun vauva "ryöstettiin" minulta heti niin todellisuus alkoi valjeta. Viereisessä synnytyssalissa huusi vauva, onnellinen perhe. Minä makasin yksin siinä pedillä ja sydäntä kuristi. Kaikki tuntui unelta.

Pääsin pikaisesti katsomaan pienokaistani, jonka jälkeen minut vietiin osastolle nukkumaan. Vauvojen huuto kaikui seinistä ja minä yritin nukkua. Sain onnitteluviestejä ja ihmettelin, että miksi minua onnitellaan. Olo ei ollut onnellinen vaan tuskainen. Minun vauvani oli muualla, minä en voinut tehdä mitään. Aamulla yritin pumpata maitoa, sainkin pari tippaa purkkiin. En uskaltanut mennä aamupalalle muiden äitien kanssa, istuin verhot kiinni sängyssäni ja odotin pääseväni pois. Pääsinkin kotiin heti samana päivänä.

Aamupäivällä lähdin Aarren luokse painavin askelin. Kurkkasin valvontaosaston ovelta ja mietin mihin suuntaan lähtisin kävelemään. En muistanut enää mihin olin lapseni jättänyt, en tunnistanut häntä muiden päiden joukosta, jotka peiton alta kurkkivat. En tunnistanut omaa lastani vaan minut piti viedä hänen luokseen!! Se tuntui hirvittävältä.

Jokainen sairaalapäivä oli tuskainen. Jokainen päivä tunsin itseni riittämättömäksi ja turhaksi, hoitajat osasivat tehdä kaiken paremmin. Tunsin olevani vain tiellä. Joka yö jouduin lapseni jättämään, laittaa herätyskellon soimaan yöllä pumpatakseni maitoa. Sen jälkeen en koskaan saanut unta. Valvoin aamuun asti odottaen hetkeä, jolloin pääsen jälleen Aarren luokse.

Kultaakohan aika muistot?

Jos kovasti tahtoo..

Vaunuja, vaunuja, vaunuja. Odotusaikana käytiin useita vaunukauppoja kiertelemässä, selailtiin nettikauppoja ja malleja ja värejä. Aina jotain tuntui puuttuvan, mutta lopulta päädyttiin hommaamaan meille Mutsy 4riderit, jotka menivät muiden mallien ohi isojen kääntyvien etuöpyörien ansiosta... (ja ulkonäölläkin saattoi olla osaa asiaan... ;))

Nämä ihanuudet meiltä jo löytyy :)

Sitten piti tietysti hankkia vielä turvakaukalo, jonka saisi adaptereilla kiinni Mutsyihin ja siihen hätään vastauksen toi Cybex.

Tietty värien piti sopia yhteen ;)

Muttamutta... Mutsyt ovat kyllä edelleen tyylikkäät ja ihanat, mutta onhan ne aika isot. Vievät paljon tilaa takakontista ja ovat tosi painavatkin. Liikkuvuus on kyllä hyvä, joten periaatteessa me ei tarvita mitään lisää. Näillä kyllä selvittäisiin vaikka koko ratasikä, mutta silti minussa on herännyt pieni toive, että josko saisin meille Quinny Buzzit ihan vaan sitä New Yorkin matkaa varten ja onhan niistä sitten tulevaisuudessakin hyötyä ja... Vieläkö pitää keksiä lisää selityksiä?? Kun mä vaan haluan!!

Jos pyydän kiltisti niin saanko vielä tämän lämpöpussin(KIN).. :)

Kiinteitä..

Aarren olisi pitänyt aloittaa kiinteiden syöminen 3 kuukauden ikäisenä, mutta olen vitkuttanut sitä jo "pitkät" kuusi päivää. Tunnen itseni melkein rikolliseksi, kun en ole lääkärin ohjetta noudattanut vaan yritän pokkuroida vastaan. Se vaan tuntuu niin väärältä. Miten peruna voittaa äidinmaidon? Aarren kasvu on ollut tasaista ja hyvää, miksei se riitä?

Olen ajatellut kuitenkin ne kiinteät aloittaa viimeistään siinä vaiheessa kun 4 kuukautta tulee täyteen, vaikka itse tahtoisinkin jatkaa täysimetystä sinne puoleen vuoteen asti. Ei auta. Ymmärrän kyllä, että liha pitää saada nopeasti ruokavalioon, jotta rautavarastot ei pääsisi tyhjenemään. Ja syömistä pitää harjoitella. Aarren hyvinvointi on tietenkin tärkeintä.

Kahden kuukauden päästä on edessä Aarren ensimmäinen ulkomaanmatka ja suuntana on New York. Mitenköhän selvitään aikaerosta? Olen itsekin lentänyt aina vain alle 5 tunnin lentoja ja nyt olisi sitten edessä 9 tuntia vauvan kanssa, ilman välilaskua sentään. Matkailu avartaa? ;)

Aarre on ihana! Naureskelee ja jokeltelee joka päivä enemmän. Saatiin ensimmäinen pieni hymy kamerallekin jo.