Keittiöapulainen

Yöllä tuli taas valvottua vähän liikaa (valitettavasti ei omasta tahdosta..) ja aamulla oli laiska ja väsynyt olo. Ulkoilun päätin skipata, koska ajatus mustekalan pukemisestakin heikotti.

Ajankuluksi päätettiin alkaa leipomaan. Kiitin itseäni hyvästä ideasta ja kaivelin kaikki purnukat ja putelit esiin. Annoin ohjeita esikoiselle ja katselin vierestä. Aarrea ei kiinnostanut yhtään. Yääh. Byääh. Sormet piti tunkea laatikostoihin ja jokainen työväline vetää esiin ja byääh, kun ei se kuitenkaan ollut kivaa. Kanelipurkki lensi kaaressa lattialle rikkoutuen. Taikinakulhokin oli jo puolessa matkassa. Itkukohtaukselta ei voitu välttyä.

Aika pitkät 30 minuuttia. Ulkona olisivat varmaan kuluneet vähän joutuisammin.
Mitäs yritin päästä helpolla ;)

ma-su

33+4

Näitä lukemia pidemmälle ei Aarre koskaan masussa päässyt.

Masu on epäsymmetrinen perätilan takia.
Välillä viettää oikealle ja välillä vasemmalle pään sijainnin mukaan.
Liikkeet tuntuu perätilan takia erilaisilta.

Olo on aika tukala, hyviä asentoja on erittäin rajallisesti.
Mieluiten makoilisin kyljellään ympäri vuorokauden.

Pesänrakennusvietti on kiivaimmillaan.
Millään ei jaksaisi kumartua,
mutta pakkomielteisesti on putsattava lattialistoja ja mitä ihmeellisimpiä paikkoja,
joihin en normaalisti koske laisinkaan.
Ja synnyttää ei missään nimessä voi, jos ei ikkunat ole pesty!

Synnytyksen vääjäämätön lähestyminen pelottaa.
Voisko haikara vaan hoitaa sen homman.

Kasvot

Hymyilevät, mietteliäät, sottaiset, herkät. Niin tutut ja silti niin uudet joka päivä.

Vanhojenpäivä

Oltiin tänäkin vuonna seuraamassa vanhojen tansseja. Viime vuonna tanssimassa oli toinen pikkuveljeni ja tänä vuonna oli toisen vuoro. Seuraavat mahdolliset tanssit ovatkin sitten tyttäreni :) Näissä tapahtumissa ei voi olla miettimättä ajan kulumista, joka on samaan aikaan tavallaan haikeaa, ihanaa ja surullista.

Pukuja oli kaikissa sateenkaaren väreissä. Paljon pinkkiä, muhkeita helmoja ja kimallusta.

Aarre jaksoi kiltisti istua paikallaan melkein kokonaiset kaksi tuntia. Ihmeellistä, koska olin varautunut siihen, että hän lähtee seilaamaan jo alkusanojen aikana ja kassi olikin täynnä eväitä mahdollisia hätätilanteita varten.

Vaarin lämpimät kädet <3

Maja pitää saada, maja täytyy rakentaa

Toinen luki ja toinen teki soppaa.

Sulassa sovussa. Ainakin hetken.

Lisää lunta

Alkaisi jo riittämään minullekin. Pienempi karjuu pukiessa ja isompi motkottaa, että eiks me voitais hei mennä autolla sinne treeneihin, mutta äiti vaan yrittää pitää naaman peruslukemilla ja kannustaa, että ota hei ne sukset ja mennään niillä! Sehän on hauskaa!

Kahdeksanvuotias

Melkein aina aurinkoinen hymysuu.

Aamuherätyksistä, ruoan sekaan laitetuista kasviksista, (eivät saa lautasella myöskään koskea toisiinsa tai niistä tulee syömäkelvottomia) jalkapallosukkien pukemisesta ja huoneensa siivoamisesta hän ei kuitenkaan tykkää.

Nukkumispohdintaa

Kumpikin lapsistani on ollut vauvoina varsinaisia kukkujia, jotka eivät ole pinnasängyssä suostuneet nukkumaan edes päiväunia, vaunuissa ovat nukkuneet vaan lähinnä niitä hytkytellen ja muutenkin uni on ollut kovin katkonaista ensimmäisen ja toisenkin vuoden ajan. Minun vikani varmaankin, kun en ole heitä siihen osannut opettaa vaan antanut aina periksi ja ottanut viereen ja syliin ja hetkuttanut ja ketkuttanut kunnes olen ollut aivan poikki.

Nyt siis otetaan käyttöön kaikki vinkit ja apukeinot, jotta nukkuminen sujuisi ongelmitta. Jos se nyt on edes mahdollista. Univelka on äidin pahin vihollinen, väsyneenä päivät tuntuvat jo aamusta lähtien loputtoman pitkiltä ja mustilta ja silmät vaan pälyilevät kelloa. Jos mies jää viideksi minuutiksi ylitöihin tai matkalla on ruuhkaa niin vastassa on ärsyyntynyt vaimo, joka tervehtii sanoin "missä sä nyt oikein kuppasit TAAS?!???"

Ensimmäinen isompi hankinta vauvalle olikin tämä Amazonas Koala riippukehto, jossa hän sitten voi nukkua niitä pitkiä ja hyviä päiväuniaan samalla kun minä laitan koululaiselle aamupalaa ja autan läksyissä ja istutan taaperoa potalla ja niin edelleen... ;) Käytettynä tietysti, koska tässä vaiheessa ei voi todellakaan tietää, että onko kyseessä varsinainen turhake, joka vaan vie puolet meidän olohuoneestamme... Isovelikin mahtui vielä kyytiin, joskaan ei mitenkään erityisen mukavasti.

Tuolle "petauspatjalle" mun on varmaan tehtävä jotain, koska se sattuu silmiin. Väri on kiva kyllä, mutta noi ruudut?! 

Nyt mulle riitti..

Äitiyspoliklinikka

Tässä parin vuoden sisällä olen aika moneen kertaan avannut äitiyspoliklinikan oven. Tänään taas tallustin samaa reittiä puhkuen ja ähkien supistusten kourissa.

Vauva voi hyvin, mitään merkkejä kasvuhäiriöstä ei ole. 1,7 kiloa rakkautta istuu vatsassani jalat kippuralla. Tiukasti perätilassa. Yritän olla stressaamatta tulevista viikoista, mahdollisista käännösyrityksistä ja synnytystavan valitsemisesta.

Ensimmäinen mahakuvakin otettu kiireessä ennen lähtöä vessan peilin kautta. Ehkä sen kohta huomaa tuntemattomammatkin. Viime kerralla tosin naapureille selvisi tilanne vasta, kun vauva kotiutui. ;)

Puppe

Pupen kanssa katsotaan telkkaa, juostaan ympäri asuntoa ja nukutaan. Puppe pysyy hyvin mukana matkassa, kun roikottaa korvasta. Puppe on joululahja isiltä.

Selvittiin

Synttäreistä selvitty ja todistettavasti 8-vuotiaat jaksavat vielä riehua ja juosta portaita ylös ja alas loputtomia kertoja naama punaisena. Kaksi tuntia manasin mielessäni, mutta nyt olen taas iloinen siitä, että en ulkoistanut juhlia :) Vinkiksi vaan, että tarjottavista ei kannata stressiä ottaa, sillä ehkä neljäsosa lapsista koskee kakkuun ja muihin itse tehtyihin ihanuuksiin ja loput viihtyvät vaan karkkikippojen ääressä ja tietysti kerralla lähtee mukaan vähintään kourallinen nameja.