Päivien viemää

Päivät kuluvat tosi nopeasti, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahdukaan. Aarren kanssa puuhaillessa. Nukuttaminen taitaa tällä hetkellä viedä eniten aikaa ja valoisuuden lisäännyttyä on Aarre alkanut heräilemään vähän liiankin aikaisin aamulla.. Eikä meinaa millään enää jatkaa unia, vaikka onkin väsynyt. Pitäisi kai hankkia makuuhuoneeseen pimennysverhot.

Haaveilen jatkuvasti muutosta ja selailen asuntoja. Nykyisen asunnon myyntiprosessi taas ei niinkään innosta, kun vielä on tuoreessa muistissa ne puunaamiset ja laittamisen ja ärsyttäväksi paljastunut kiinteistövälittäjä. Katsotaan mitä kevät ja kesä tuo tullessaan :)

Pottatreenit osa II

Kotiäiti innostui sitten pottatreenistä :) Ensimmäinen pissa kun saatiin kalastettua pottaan niin siitä se sitten lähti. Nyt potta kaivetaan esiin aina ruokailun ja unien jälkeen, pissa tulee lähes joka kerta ja sitten hurrataan. Onnistunutta treeniä siis. Ja äiti on niin iloinen...

Aarren painosta ollaan yhä huolissaan, vaikka viime kerralla painokäyrä pitkästä aikaa ei ollut laskusuunnassa. Ei tosin noususuunnassakaan. Kuukauden päästä siis uudelleen. Nyt Aarre painaa 6,4 kg ja pituutta on 66 cm. (pyöristettynä, en muista nyt ihan gramman tarkkuudella) Joskus stressaan asiasta, yleensä en. Ehtiihän sitä masua kasvattamaan myöhemminkin. Ruoka kuitenkin maistuu paremmin kuin hyvin, syötettynä sekä sormiruokana.

Pottatreenit

Aarre ei erityisemmin välitä potasta. Eikä ollenkaan ymmärrä, että ei siinä huvikseen istuskella. On kokeiltu syömisen jälkeen, unien jälkeen ja kaikissa muissakin väleissä, mutta edistystä ei ole tapahtunut juurikaan. Siis lainkaan. Tai kai sekin on edistystä, että ensimmäisellä kerralla Aarre raivostui kun istutin hänet potalle. Nykyään hän suostuu jo pari minuuttia siinä istumaan kunhan viihdytystoimisto pelaa.

Levottomuutta ja huonoja öitä on riittänyt taas viime aikoina. Aarre haluaisi treenata uusia taitojaan koko ajan ja mielellään myös öisin ja kesken unien. Koko ajan pitäisi kääntyä selältä mahalleen ja sitten mahalta selälleen. Sängyllä hän pääsee potkien jo eteenpäinkin. Menohalut ja taidot ei kohtaa ja turhautuminen on valmis.

Arkipäivän kuvia

Yöunet jäivät lyhyiksi enkä keksi mitään kirjoitettavaa. Kuvia silti napsittu :)

Aamulla

Joka aamu on ihana, kun tällaisen venyttelevän kultakimpaleen vierestä herää :) Silloin ehtii vähän haliakin eikä ole vielä niin kiire joka paikkaan, muutenhan sylissäkin pitää koko ajan heilua, keikkua, hytkyä ja kurotella joka ilmansuuntaan. Aamut on kivoja. Paitsi jos ne alkaa liian aikaisin..

Teknisiä ongelmia

Kone meni hajoamaan yllättäen, joten siksi ei ole kuvia näkynyt. Nyt täytyisi saada jostain halvalla uusi läppäri, vaikka onhan meillä tämä pöytäkonekin.. En vaan tykkää... Kai tähänkin tottuu ;)

Aarre yrittää jo kovasti päästä eteenpäin, mutta konttausasento on vielä vähän hakusessa. Jaloilla yrittää kuitenkin potkia itseään eteenpäin ja vähän matkaa jo pääseekin kunnes turhautuu. Ei taida tässä talossa enää olla pikkupikkuvauvaa, vaikka äiti vielä yrittääkin pitää siitä ajatuksesta kiinni. :)

8 kuukautta

Uuden kuukauden kunniaksi piti tietenkin ottaa kuvia. Aarre näyttää minusta jo ihan "isolta pojalta", vaikka ihan vauvahan hän vielä onkin. Ja saakin olla mahdollisimman pitkään. :)

Kempsahdus ;)

Ihana aurinko!

Aarre kääntyi ekan kerran pari päivää sitten selältä mahalleen. Ja on nyt kääntyillyt joka päivä sen jälkeen. Myös öisin. Minä tietysti fiksuna heti hain kameran ja aloin maanittelemaan toista. Kato nyt miten hienoja leluja täällä on! Käänny vaan, äiti vähän kuvaa vaan... Mutta ei tietenkään ;) Kamera voittaa kääntymisen kymmenen nolla. Ja kaukosäädin. Miten ne omat lelut voi muutenkin olla niin epäkiinnostavia ja muiden tavarat niin mahdottoman kiinnostavia?

Ihana aurinko! Ollaan taas alettu reppuilemaan kun ei ole enää niin kylmä. Aarre viihtyy repussa paljon paremmin kuin vaunuissa. Bussissakin tuijottelee repusta maisemia ja vaunuissa yleensä ähisee kärsimättömänä. Esikoinenkaan ei tykännyt vauvana olla vaunuissa, joten tuttua touhua. Jossain vaiheessa se taas alkoi kyydissä viihtyä niin hyvin, että oli vaikea päästä koko menopeleistä eroon.. ;) "En mä jaksa kävellääää... Äiti kannaaaaaa... Rattaisiin..."

Olen saanut auringosta ilmeisesti ylimääräistä energiaa, kun olen jaksanut siivota, tehdä ruokaa ja ollut muutenkin pirteämpi. Aikaisempina vuosina en ole niin tykännyt keväästä. Yleensähän se on tarkoittanut kesätöiden hakua. Tammikuussa piti aloittaa hakemusten lähettäminen ja toivoa, että tulisi valituksi johonkin hanttihommaan muiden tuhansien joukosta. Panikointia, ahdistusta, epätoivoa. Miksei kukaan soita? Saankohan mä mitään paikkaaa? Eräänkin kesän vietin varastolla tehden raskasta vuorotyötä, neljässä vuorossa vielä. Nykyinen työni onkin sitten tavallinen toimistotyö eikä enää toivottavasti ikinä tarvitse kantaa stressiä kesätöiden hakemista. Kevät onkin ihan kiva :)