Kaksi miestä

Isompi ja pienempi yhdessä kävelee. Sormesta täytyy vielä varmuuden vuoksi pitää kiinni, jotta ei pääse horjahtamaan. Kenkiäkään ei ehditty jalkaan laittaa. Kieli keskellä suuta.

Uusin lempipuuha..

Aarre viihtyy ulkona paremmin kuin sisällä, joten sadepäivinäkin ollaan yritetty raahautua pihalle, vaikka itse pysyisin mieluiten visusti sisätiloissa, keittäisin teetä ja lukisin lehteä... Niin... Yllättäen sitä vaihtoehtoa ei ole olemassa, joten ulos on lähdettävä tai kuunneltava kitinää sisällä.

Ulkona on sitten läpsyteltävä jokaista vesilammikkoa. Tulipahan testattua, että tuo kirpparilta löydetty KappAhlin välikausihaalari ei pidä vettä ja minun täytynee ensitilassa käydä myös ostamassa kumisaappaat, koska varastosta löytyy vain aivan liian isot koossa 21. Sadevaatteitakaan ei ole. Ja minä kuvittelin olevani hyvin varustautunut syksyyn sekä talveen..

Vauvatukka

Se sojottaa joka suuntaan, sivulle ja ylöspäin, menee silmien eteen eikä meinaa asettua mitenkään. Aamuisin se näyttää lähinnä irokeesilta.

Siltikään en vaan voi kajota vauvatukkaan, en anna kenenkään leikata sitä enkä halua edes puhua leikkaamisesta. Ei, ei, ei. Ehkä joskus myöhemmin.

Kinailemme miehen kanssa siitä, että miten pitkä tukka pojalla voi olla. Nyt on kuulemma söpö, mutta liian pitkä ei saa olla. En tiedä missä se raja menee.

Feeling blue

Voihan syksy, sade, pimeys, harmaus. Ilo on etsittävä pienistä asioista.

Onnea on...

...kyläjuhlat, joissa näkee kavereita, saa syödä hernekeittoa ja hattaraa, hyppiä pomppulinnassa, ostaa arvan, leikkiä ilmapallolla. Ja paljon muuta.

Ensiaskeleet

Tärisevin jaloin Aarre otti tänään ensiaskeleensa. Riemastuneena.

Arki ja rutiinit vie mennessään, tottuminen kestää pitkän kesäloman jälkeen taas hetken. Aamuheräämiset, pukemiset, viemiset ja tuomiset, tappelut kontaktimuovin kanssa. Iltaisin olo on väsynyt, ei jaksa kuvata. Ei keksi edes, että mitä kuvaisi. Vain pakollinen tulee tehtyä ja muut jätetään myöhemmäksi.

Eiköhän me kohta kaikki tähän taas totuta :)

Pienen pieni

Kaivelin tänään vaatelaatikkoa, joka on työnnetty sänkymme alle pölyttymään. Voi niitä pieniä bodyja ja hattuja ja haalareita. Miten voi niin pieniä ollakaan? Miten tuo poika on voinut olla joskus niin pieni, että hukkui pienimpiinkin vaatekappaleisiin?

Samalla tunsin myös haikeutta, koska en varmaankaan koskaan saa enää niin pientä ihmettä syliini. Silloin se oli ikävää ja kamalaa, nyt se tuntuu haikealta. Ikävät ajatukset eivät enää vaivaa, en tunne kateutta muita äitejä kohtaan, en sure menetettyjä alkuhetkiä. Joskus vain mietin, että miten kaikki se on vaikuttanut Aarreen ja hänen tulevaisuuteensa.

Eka hattu :D

Eka yökkäri ja nykyinen yökkäri

Anna hyvän kiertää

Tänään on ollut mukava, onnellinen päivä.

Naapuri lahjoitti minulle pussillisen hänen pojalleen pieneksi jääneitä talvivaatteita. Toisen naapurin tyttö leikitti Aarrea pihalla pitkään. Täällä on niin mukava asua. Jäin miettimään, että koska viimeksi itse olen tehnyt pyyteetöntä hyvää jollekin toiselle? Lähimmäisille toki, mutta vähemmän läheisille en kovinkaan usein. Parantamisen varaa olisi. Pieni ele voi merkitä toiselle paljon, enemmän kuin uskoisikaan.

Aarre höpisee joka päivä enemmän, mutta selvää on vaikea saada. Pälpätys on jatkuvaa ja yritys kovaa, mutta useimmiten suusta tulee ulos ihan mitä sattuu. Ja merkitykset on vielä vähän hakusessa. Kaikki juoma on Aarrelle vettä. Ja kaikki kasvit on kukkia.

Lämpimiä päiviä

Olin jo kaivamassa esiin takkeja, hanskoja ja hattuja, mutta sitten helteet palasivatkin. Ainakin pariksi päiväksi. Tänään taas pystyi olemaan ulkona pelkässä shortsipuvussa ja paljain varpain, välillä piti tietenkin ottaa huikkaa vettä eli "tä tä". Aarre on oppinut uudenkin sanan, joka on nalle. Erikoisia ensimmäisiä sanoja?

Vaihteeksi taas puistokuvia. Kun aina ei vaan jaksa muualle kameraa raahata.

Ilman tukea!

Koululainen!

Tänään oli esikoisen ensimmäinen koulupäivä. Etukäteen häntä toki jännitti, mutta vähän vain. Minusta tuntui lähinnä haikealta, koska yksi elämänvaihe on nyt takanapäin. Minä olen nyt koululaisen äiti.

Hän pärjäsi hienosti, tykkäsi koulusta ja sai uusia kavereita. Odottaa jo innolla seuraavaa päivää.

VAROTHAN KELTANOKKAA LIIKENTEESSÄ! :)

Kärsivällisyyttä

Tänään on koko päivä ollut kitinää, vikinää, mankumista, heittäytymistä selälleen. Ylähampaita on tulossa kahden alahampaan seuraksi, joten harmitukselle on selkeä syy. Silti kitinän kuunteleminen ottaa välillä pattiin, kun haluaisi saada jonkun pikkuasian tehtyä. Voisitko pliiis ihan sekunnin odottaa? Vaustauksena YÄÄÄ BYÄÄH ja lahkeessa roikkuva lapsi, joka haluaa syliin. Syliin päästessään taas haluaa pois. Ja niin edelleen.

Ainut hauska juttu oli pyöräily. Pyöräillessä ei harmittanut mikään ellei kypärän päähän laittamista lasketa. :)

Tänään minä opin..

Tänään Aarre oppi taputtamaan. Tap tap tap -kuului monta kertaa päivän aikana.

Kauheasti uusia taitoja taas lyhyessä ajassa.

Olohuoneen lattialla hän nukahti syliini kesken leikkien. Sellaista ei ole tapahtunutkaan kuukausiin.