Juna-asemalla

Poika tykkää bongailla junia. Aseman portaita pitää tietysti myös kävellä ylös ja alas höpötellen samalla "minä pärjään kyllä", vilkutella matkustajille ja veturinkuljettajalle ja kysellä koko ajan kaikkea osoitellen "mikä merkki toi on?", "mikä asema tämä on?", "mihin mies on matkalla?". Parhaani mukaan yritän vastailla, mutta ihan kaikkea ei äitikään tiedä.

10 kk

Viime viikot on ollut suurta murrosvaihetta vauvan elämässä. Hän on oppinut nousemaan seisomaan tukea vasten ja nousemaan itse istumaan, konttaamisen hän taitaa jättää kokonaan välistä. Hän yrittää nousta seisomaan koko ajan ja aina saa pelätä, että milloin kopsahtaa. Hän rakastaa legolaatikoiden kumoamista lattialle, kun siitä tulee niin ihana meteli. Hän tykkää syödä ihan kaikkea, varsinkin omin sormin. Hän on siirtynyt syöttötuoliin istumaan. Hän hymyilee edelleen melkein koko ajan ja nukkuu kahdet päiväunet. Joskus jopa 8 tunnin yöunet, mutta useimmiten ei.

Vauvavuosi on kohta ohi. Taas. Olen jo alkanut pohtimaan, että mitä sitten seuraavaksi. Milloin lapset hoitoon, mihin ja miten usein. Pystynkö vielä luopumaan tästä? Ikävöinkö tätä aikaa myöhemmin vai huokaisenko helpotuksesta? Vaikka iloitsen nähdessäni lasteni kasvavan ja oppivan niin samalla se tuntuu haikealta. He kasvavat irti minusta hiljalleen.

Lumileikkejä

Minun puolestani lämpötila saisi pysytellä koko talven nollan tuntumassa tai pikkuisen pakkasen puolella, sillä palelen aika helposti enkä varsinaisesti tykkää lumisista talvista, jolloin on pakko heti rynnätä kolaamaan pikkuista "pihaamme", jotta se olisi edes puoliksi yhtä siisti kuin naapurien, jotka jostain kumman syystä aina ehtivät hommiin ennen meitä. Vaunut eivät myöskään kulje oikein mihinkään, jos lunta on paljon ja pienimmän posket meinaa paleltua, kun isommat taas haluaisivat ulkoilla. Pulkkamäessä on kuitenkin kivaa ja välillä jo aurinkoakin näkee.

Isompi poikani on tullut tarkaksi vaatteiden kanssa. Hän ei anna minun valita paitaa ja kelpuuttaa päälleen mieluiten aina "helistinpaidan". Sen ollessa pesussa kelpaa myös hätätapauksessa muutamat muut paidat, mutta ne pitää itse tietenkin valita. Hanskat on aina Huonosti, haalaria ei saa vetää kiinni asti koska se Sattuu kaulaan, kypärämyssyä ei missään nimessä saa laittaa koska sekin Sattuu, hattujen nauhoja ei todellakaan saa sitoa koska Kutittaa. Pukemistilanteessa kuullaan yleensä 5-10 kertaa Ei tota, Ei kelpaa, En halua.

Hänestä on tullut myös kauhean utelias. Mikä toi on?! Mikä?

Hän on aika samanlainen kuin siskonsa pienenä. Puhelias, tomera, kovaääninen, nauravainen, vanhempien käskyttäjä, helposti kiihtyväinen, suppusuu, reipas ja rakas, tietysti.