Pimeä

Melkein aamusta iltaan pimeää. Koululaistakin harmittaa, kun pimeys laskeutuu melkein heti koulupäivän jälkeen. Pelottaakin vähän. Itsekin olen aina vähän pelännyt pimeää.

Joulukalenteri pelastaa seuraavan kuukauden. Ei yhtään valitusta heräämisestä, ei tarvitse rämpätä valoja, repiä peittoa päältä ja päästää pikkuveljeä hyppimään tytön päälle, koska hän singahtaa jokaisena aamuna joulukalenterinsa kimppuun yhtä innokkaana. Ainakin jos edellisiin vuosiin voisi luottaa. :)

Musiikkia, kiitos!

Mitä isot edellä,
sitä pienet perässä.

Aarre on kova joraamaan ja ojentelee kaukosäädintä monta kertaa päivässä, jos joku vaikka heltyisi ja laittaisi vähän musiikkia soimaan YouTubesta tai Spotifysta. Siskon kanssa sitten pistävät bileet pystyyn olohuoneen matolla melkein joka ilta.

Sopivaa katseluetäisyyttä tosin pitää vielä treenata ;)

Aina ei voi voittaa

Aina toisinaan tulee vastaan epäonnen päivä.

Mikro hajoaa, ruoka unohtuu uuniin eikä mikään mene suunnitelmien mukaan.

Taidan hyväksyä kohtaloni tänään ja laittaa miehen kokkaamaan ja siivoamaan, jotta en saa enempää tuhoa aikaiseksi :)

Sisaruus

Tappeleminen vie hermot vähän väliä,
mutta kun heitä katsoo yhdessä - liikuttuu.

Laatuaikaa

Taaperon piirustushetki

Meidän täytyy pysyä lähestulkoon sisätuloissa viikon verran, joten taaperon viihdyttämiseen on jouduttu keksimään jos jonkinlaista toimintaa. Vaan aikaa ei näihin hetkiin kyllä saa kovinkaan paljoa kulumaan.

Esimerkkinä piirustushetki, joka kesti noin 10 minuuttia.

Hihkutaan ilosta, kun paperit kaivetaan esiin ja laatikosta etsitään liituja. Tyytyväisenä läiskitään paperia pari minuuttia. Tylsää. Kurotellaan laatikosta kaikkia mahdollisia kyniä, vedetään yksi viiva paperiin, heitetään kyniä lattialle, revitään paperia, räkätetään päälle, kurotellaan lattialle heitettyjä kyniä ja suututaan kun kukaan ei nosta niitä heti ylös, pistetään tussi suuhun, hakataan käsillä pöytää kunnes isi toteaa, että eiköhän tässä olla nyt piirretty ihan tarpeeksi.

No jälkien siivoamiseen menee toiset 10 minuuttia, joten piirustushetkeen saatiin todellisuudessa kulutettua huikeat 20 minuuttia. ;)

Mitäs kehittävää toimintaa me seuraavaksi keksitään?

ANNA!! ANNA!!

Pieni potilas

Toipuu kotona nyt. 

Tänään olen taas osannut arvostaa uudella tavalla terveyttä ja näitä tuttuja ja turvallisia ympyröitä. Pitäisi vaan muistaa se jokaisena päivänä - ilman ikäviä muistutuksia.

Haloo, haloo!

Meidän isi

Isiä odotetaan innokkaasti aina töistä kotiin.
Isi tykkää tortilloista ja laittaa kaikkiin ruokiin liikaa chiliä.
Isin kanssa on kiva käydä suihkussa.
Isi ei koskaan menetä hermojaan vaan venyy ja paukkuu.
Isi pistää aina perheensä etusijalle.
Isi käyttää liikaa rahaa elektroniikkaan eikä raaski heittää rikkinäisiä sukkia roskiin.
Isin päässä ei tukka enää oikein kasva.
Isi on lempeä.
 

 Onnea isät!

Piparipoika

Ensi viikolla edessä oleva sairaalareissu tuntuu kovalta möykyltä kurkussa enkä ole saanut kuvattuakaan tämän tunteen vallassa. Pieni operaatio vain, joka on ollut tiedossa syntymästä lähtien, mutta silti pelottaa. En kai odottanut tämän päivän kuitenkaan koskaan tulevan. Tahmea olo.

Ihan itse tein..

Olen varmaan maininnutkin, että en erityisemmin pidä askartelemisesta tai käsitöistä. Koska en vaan osaa. Lehdissä, kirjoissa ja blogeissa kaikki ohjeet näyttää niin helpoilta ja lopputulos on uskomattoman kaunis, mutta kun minä alan väkertämään niin.. kröhöm... puolet jää kesken jo tekovaiheessa kun menetän hermoni ja loput sitten näyttää pikemminkin 2-vuotiaan eikä 27-vuotiaan tuotoksilta.

Tänään kuitenkin halusin tehdä jotain kivaa tyttäreni kanssa. Kaivettiin Hama-helmet esiin ja tehtiin lumihiutaleita sekä sydämiä. Saatiin jopa ripustettua yksi nauhallinen sydämiä keittiön ikkunaan. Olen aika ylpeä! Ja tämä oli oikeasti helppoa! ;)

Banaanipannari

Aarren lempiruoka on nykyään "baa" eli banaani, joten päätin tehdä tänään banaanipannaria välipalaksi. Välipalat ei meillä ole kovin vaihtelevia, koska ruokaa pitää saada nopeasti pöytään enkä ehdi sitä sen enempää miettimään. Aarre ei tykkää odottaa. Taikinan tekemisen ajaksikin jouduin nappaamaan hänet rengasliinaan, josta piti tietenkin koko ajan yrittää kurkotella jokaista purnukkaa ja vempainta kohden..

Oleellinen osa eli kuva itse pannarista vaan nyt jää uupumaan, kun oli niin kiire päästä maistamaan ja puolikkaasta pellillisestä ei sitten enää kehdannutkaan ottaa kuvaa.. Ulkonäkö kuitenkin oli ihan mukiinmenevä. Ja maku myös.

Vaan taaperosta se puolituntinen uunissa oli aivan liikaa ja luukkua piti koko ajan yrittää nykiä auki. Jos se vaikka kuitenkin aukeaisi.

Ohje:

1 litra maitoa

3 kananmunaa

3 banaania

1 1/2 dl sokeria

ripaus vaniljasokeria

ripaus suolaa

2 tl leivinjauhetta

5 dl vehnäjauhoja

75 g margariinia/voita

Sekoita kaikki ainekset toisiinsa, anna taikinan turvota vähän aikaa, pistä 225 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi ja yritä malttaa odottaa hetki sen maistamisen kanssa;)