Voihan kakku

Tämän kakun kanssa meinasi mennä hermot. Pitäisi kai treenata vähän useammin kun taidot tuntuu olevan ruosteessa. Jo kakun halkaiseminen kolmeen osaan oli tuskastuttavan haastavaa ja muutama reikä tuli jo siinä vaiheessa. Olin ihan varma, että koko kakku hajoaa käsiin hetkenä minä hyvänsä... Kootessa kokosin kakun väärin ja laitoin päällimmäisen osan keskimmäiseksi ja niin edelleen. ;) Sitten yritin valmista kakkua siirtää leivinpaperilta kakkulautaselle niin pohja meinasi haljeta kokonaan, joten eihän se auttanut kun jättää leivinpaperi alle. Koko (rikkinäisen) komeuden peitin nopeasti kermavaahdolla ja kakku pysyi pystyssä. Jippii! Ens viikonloppuna sitten uudestaan, sillä tämä oli vasta harjoituskerta. Ihan söpö siitä silti tuli.

Kakun ohjeen löysin googlella täältä. Ulkonäkö ei ole ihan yks yhteen, mutta kesältä kuulemma maistui.:)

Futistreenit

Sisko pelaa ja Aarre konttailee ympäri kenttää yrittäen saada kiinni muiden palloja ja juomapulloja ja muuta irtaimistoa. ;)

1-vuotias

Aarre täyttää tänään kokonaisen vuoden.

Äidin pörrötukka, minimies, musu, mussukka, aarruli, aarreluuni, arto, pörtsi.

Tunteitani en osaa sanoiksi pukea. 

How wonderful life is while you're in the world.

"Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan
Ennen kuin loppuun iltasadun saan,
Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisenpoikaa se odottaa.
Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan.
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.
Hän siinä kylkeänsä kääntää, miehekkäästi ääntää.
Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan. 

Voi kunpa matkas onneksi
Koituis vihaa, katkeruutta et
Tuntis joutavaa, voi kun oisit
Viisaampi kuin isäs milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan


Niin poika kiskoo pojan unta sikeää
Kehtolaulu kesken taas kerran jää,
Liukenee yöhön murheet aikuisen ihmisen poikaa kun katselen
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
Me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
Silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet"

-Yö: Ihmisen poika

I love details

Kunhan kuvailin :)

Yks vee kuvausta

Aarresta pitäisi ottaa "yks vee" -kuvat. Helpommin sanottu kuin tehty. Aarre ei pysy sekuntiakaan paikallaan eikä varsinkaan suostu kameralle hymyilemään. Kun laitettiin Aarre taustakankaan päälle niin ensimmäiseksi hän alkoi huutamaan ja sen jälkeen ryömi pois... Isi nosti kymmenen kertaa pojan paikalleen ja aina sama juttu. Lopulta meni jo hermotkin... "Miksi te oikein roudaatte mua koko ajan tämän tylsän rätin päälle istumaan.."

Aarre on temperamenttinen ja päämäärätietoinen, kauniisti sanottuna. ;) Hermostuu helposti kun kielletään tai estetään pääsy kaikille niille mielenkiintoisimmille eli vaarallisimmille paikoille, jotka kodista vaan löytyy. Keittiönkaappeja pitäis paukuttaa, mutta kun sormia ei osata yhtään varoa. Ja terassille pitäisi aina kynnyksen yli mennä, vaikka se on liian korkea. Portaisiin pitäisi päästä tai vähintään portissa riippua ja työntää raajoja läpi sopivista raoista. Ja hermon mennessä koko poika kiljuu selkä kaarella.

Tähän mennessä nämä ulkona otetut kuvat ovat onnistuneet parhaiten... Kiire tässäkin tosin oli ;)

Ihana aurinko

Muutto on onnellisesti takana. Rankkaa oli, mutta nopeasti se (taas) unohtui. Taulut ei vielä ole seinillä ja osa tavaroista on vaan tungettu kaappien uumeniin, mutta kodilta täällä jo näyttää ja tuntuu. Kaikki murheet on haihtunut, sillä esikoinen löysi heti paljon kavereita ja otettiin ilomielin mukaan uuteen futisjoukkueeseen, jossa on aivan valloittava valmentaja. Naapurit ovat tosi mukavia. Aarrellekin on löytynyt samaa ikäluokkaa olevia kavereita, vaikka eihän hän kavereiden päälle vielä ymmärräkään ;) Täällä on rauhallista ja leppoisaa.

Ja aurinkokin paistaa lämmittäen meitä! Ihanaa! Hyvää juhannusta kaikille :)

Taaperokärry

Aarre sai yhden synttärilahjan jo etukäteen ja se onkin osoittautunut todelliseksi hitiksi. Aarre työntelee kärryä ympäri asuntoa, ensin matka taittui polvillaan mutta nyt mennään eteenpäin jo suorin jaloin. Hurjaa menoa. Ei edes kamera meinaa ehtiä mukaan... :)

Kyytiläinen

Aarrelle nukahtaminen on aina ollut vähän haastavaa eikä liikkeelle lähteminen ole auttanut asiaa. Viimeisillä voimilla yritetään kitisten nousta joka paikkaan ja varsinkin niihin kiellettyihin. Sitten tulee helpommin kaatumisia ja lisää itkua. Ja äidin lahkeessa pitää roikkua, mutta sylissä ei todellakaan suostuta olemaan. Pitkästä aikaa sitten kaivoin repun esiin. Aarre istui nätisti lattialla koko sen ajan, kun laitoin säädöt oikein ja tuli kyytiin oikein kädet ojossa :) Ei kitissyt yhtään, katseli vähän aikaa ympärilleen ja nukahti ilman mitään hytkytyksiä. JEE! Jossain vaiheessa repussakin Aarre vain kiljui suoraa huutoa, mutta nyt se onkin taas kiva juttu. Kuka näitä vauvojen aivoituksia tajuaa... ;)

Liinaa en ole käyttänyt pitkään aikaan, pitäisi kai sekin kaivaa taas esiin. Tosin sen sisällä taitaa tulla liian kuuma näillä helteillä..

..Ja sitten taas pakkaamaan!

Lusikkaleipiä

Huomenna pakataan

Huomenna kotimme täyttyy muuttolaatikoista ja nyt jo olohuoneessa vallitsee kaaos, joten tälläkin kertaa on vain ulkokuvia tarjolla.. Ensi viikolla ei välttämättä tule kauheasti kuvailtua. Tai kuvien ottaminenhan käy nopeasti, mutta vaivalloisin osio on se niiden koneelle lataaminen, mahdollinen jälikäsittely jne. Ja samalla kone hidastelee ja odottaessa menee hermot. ;)

Esikoisen puolesta jännittää, kun hän joutuu kavereistaan eroon. Toivottavasti uudesta paikasta löytyy uusia nopeasti. Toivottavasti ei ikävä kovasti vaivaa. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Kiire

Muuttopäivämme aikaistui, joten pakkaaminen pitäisi jo aloittaa. Viikko enää. Toistaiseksi olen vain yrittänyt päästä ylimääräisesti tavarasta eroon, mutta silti joka paikka pursuaa ja epätoivo kasvaa. Jokainen muutto on entistä pahempi, kun tavaramäärä vaan kasvaa vuosien varrella ja lapsien myötä.. :)

Aarresta ei nykyään ehdi enää kunnolla kasvokuvia ottamaan, kun äidille esitellään vaan sivuprofiilia... On niin paljon kiinnostavampaakin katseltavaa kun kameran kanssa lässyttävä äiti.. ;) Ulkona ollaan kuitenkin oltu joka päivä, koska siellä Aarrekin viihtyy parhaiten eikä kitise juuri ollenkaan, ulkoilun jälkeen nukahtaa vaunuihinkin muutamassa minuutissa kun muuten nukutustaisto kestää puolesta tunnista tuntiin... Pinnasängyssäkin mielummin seistään kuin nukutaan.

Kohta me sitten juhlitaankin yksivuotiasta. Nyyh.

Vilinää ja vilskettä

Arki muuttui kertaheitolla, kun esikoisen esikoulu loppui viime viikolla. Nyt on päivät täynnä touhua ja tohinaa eikä vapaahetkiä ole enää kuten ennen. Ei se haittaa. Elokuussa alkaa koulu ja kaikki muuttuu taas - pysyvästi. Meidän perheessä on kohta koululainen.. Tai oikeastaan kaksi, jos äitikin lasketaan ;)

Aarre konttaa päivät pitkät ympäri asuntoa yrittäen samalla kokeilla kaikkia mahdollisia uhkarohkeita temppuja. Eilen Aarre päätti kiivetä kaikki portaat ylös yläkertaan asti. Vieressä seisottiin koko ajan kädet ojossa ottamassa kiinni, mutta ei hän edes horjahtanut kertaakaan. Portaita on kuitenkin aika monta. Aarre onkin kirinyt kehitykessä ikätovereitaan niin nopeasti, ettei minulla meinaa pää pysyä mukana. Huimapää!