Kirpparilla

Aarre nukkuu, mies pelaa esikoisen kanssa ja äiti bloggaa teekupin ääressä :)

Eilen käytiin kirpparilla ja tuli ihan kivoja löytöjä tehtyä.

Tutta froteehousut 2e, Polarn O. Pyret pöksyt 2e/kpl

                                                  Molo body 2e, Polarn O. Pyret body 2e

                                 Småfolk body 2e, Tutan haalari 3e, Tutan pingviinipaita 2e

Jostain syystä ostan usein Tutan vaatteita, koska osa kuoseista on niin herkullisia. Olen oikein kerännyt noita pingviinikuvioisia vaatteita monessa koossa, vaikka ne housut melkein tippuu Aarren päältä. Vaatteiden ostaminen onkin aika haastavaa kun Aarre on niin pikkuruinen. Vyötäröllä on melkein kaikissa housuissa liikaa tilaa, bodyt on liian leveitä vatsan kohdalta ja monesti ne lötköttää olkapäistä.. Kietaisubodeista tykkään kovasti, mutta monesti ne paljastaa vähän liikaa tuota rintavarustusta ;) Ja kun body olisi muuten sopiva niin hihat on sitten monta senttiä liian lyhyet. Jos siis joku tietää misä löytyy pitkillä hihoilla varustettuja kapoisia bodyja niin vinkkejä otetaan mielellään vastaan! :)

Joistakin keskosvaatteistakin ihmettelin, kun ne oli niin kamalan leveitä. Ei ollut vissiin suunniteltu asiaa ihan loppuun asti, koska harvemminhan keskoset kovin painavia ovat vaan viimeiset viikot/kuukaudethan siellä masussa ovat ne, jolloin sitä painoa eniten kerätään. Aarren kasvussahan oltiin nimenomaan huolestuneita siitä, että painoa ei näyttänyt kertyvän vaan vartalonympärys pysyi pitkään melkein samana. No, ultrathan ei aina pidä ihan paikkaansa eikä pitäneet meidänkään kohdalla ja synnytyksen jälkeen saatiinkin huomata, että pituus oli jätättänyt painoakin enemmän. Eksyin aiheesta eli vaatteista... :)

Huomenna on sitten neuvola. Ja rokotukset.

Yhteiskuvia

Tänään havahduin siihen, ettei minusta ja Aarresta ole otettu yhteiskuvia vähään aikaan ja päätettiinkin heti korjata asia. En niin hirveästi viihdy kuvattavana, joten tällaiset kuvat ovat harvinaista herkkua. Enkä nyt erityisesti näihinkään kuviin ihastunut, mutta löytyi sieltä muutama siedettävä otos... Kukapa nainen nyt omista kuvistaan tykkäis ;) Sunnuntait on kyllä ihan parhaita päiviä, kun ehtii tehdä vaikka mitä ja näin äitiyslomalaisena ei edes tarvitse stressata maanantaisesta työpäivästä.

Ehdittiin käydä kirpputorillakin tänään, pitäisikin esitellä ostoksia joku päivä. Päivällä tulee aina mieleen vaikka mitä juttuja, joista kirjoittaa... Mutta kun istahtaa tähän koneelle niin mieli on tyhjentynyt ja ideat haihtunut savuna ilmaan. Mistäs mun pitikään kirjoittaa??

Tehtiin blogille banneri. Enpä ole semmoistakaan ennen tehnyt, joten ehkä saan vähän anteeksi. Ainakin pari hiusta tuli kuvaan mukaan eikä me niitä jaksettu yömyöhään enää sieltä poistella... Mutta eiköhän tota nyt kehtaa hetki pitää :)

Viisi kuukautta

Viiden kuukauden ikäinen Aarre..

...tarttuu leluihin.
...ei yritä kääntyä mihinkään suuntaan, mutta jaksaa pitää päätään hienosti.
...nukkuu edelleen perhepedissä, vaikka kokeiltiin pinnasänkyäkin välillä. Molemmille iski ikävä.
...on kiinnostunut ympäristöstään ja kääntää päätään aina sinne suutaan, mistä ääntä tulee. Protestoi jäädessään yksin.
...tykkää Bumbossa istumisesta, leikkimatosta, mobilesta, pienen pieni veturi -laulusta ja sylistä. Kukapa ei tykkäis :)
...on iloinen ja rauhallinen. Nauraa paljon, itkee vähän ja ottaa lunkisti paitsi väsyneenä kaikki on pielessä. Niin ja autossa.
...piilottaa nyrkkeihinsä tupoittain äidin hiuksia.
...nukkuu 3-4 pienet päiväunet joka päivä, rytmi edelleen hakusessa. Boheemi tapaus. Yöunet kestää noin 11 tuntia. Nukkumaan mennään liian myöhään ja aamulla nukutaan pitkään.

Joskus väsyttää ja kiukuttaa ja ärsyttää, kun molemmat lapset tarvitsevat jotain samaan aikaan eikä mikään ole hyvin ja Aarre ei suostu nukahtamaan ja olohuone on täynnä Littlest Petshopeja, joiden päälle astuu vahingossa eikä ehdi syömään ja saat viidennet puklut päälle...  Se on sitä arkea. Mun puolesta päivät voisi silti kulua vähän hitaamminkin, en odota huomista vaan tämä päivä riittää. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni elän tässä hetkessä, tässä päivässä, tässä symbioosissa Aarren kanssa.

Ihana pieni. Onnea!

Tartutaan esineisiin

Esittelin tänään Aarrelle hänen lelukavereitaan, joita katsellaan joka päivä. Tänään oli kuitenkin erilainen päivä, sillä Aarre metsästi onnistuneesti useammankin lelun käteensä ja siitä suuhun asti. Kaikki menee nykyään suuhun. Aarre oli innoissaan ja äiti vähintäänkin yhtä innoissaan hihkui vieressä. Isä kurkki kameran takaa :)

Jokainen edistysaskel on täynnä onnea, ylpeyttä ja haikeuttakin. Voi nyt se osaa jo tehdä noinkin! Miten paljon voi pieni ihminen muuttuakin muutamassa kuukaudessa. Koko ajan tapahtuu jotain edistystä, mutta usein pienet asiat jäävät huomaamatta. Muutos tapahtuu salakavalasti.

Paremman puutteessa nyrkkikin kelpaa

Kohta viisi kuukautta sitten..

Aarre täyttää parin päivän päästä viisi kuukautta! Aika on kulunut vauvan kanssa paljon nopeammin kuin raskausaikana, jolloin laskin tunteja ja päiviä ja minuutteja aina seuraavaan ultraan, kontrolliin, käyrään.. Joka päivä arvoin mielessäni, että koskahan meidän vauva syntyy ja minkä kokoisena ja onko siellä vatsassa kaikki hyvin. Tökin vatsaa saadakseni edes pientä liikettä. 

Torstaina ennen juhannusta minut otettiin osastolle sisään ja sunnuntaina sain tietää, että nyt synnytystä aletaan käynnistelemään. Maanantaina Aarre syntyi. Täysin tietämättömänä ja hyvävointisena makasin kolme päivää osastolla ajatusteni kanssa. Mitä mä täällä teen? Koska vauva syntyy? Onko tässä jokin hätä? Ne päivät oli todella pitkiä, vetäydyin siellä kuoreeni ja haahuilin yksin käytävillä. Vollotin hoitajille, että ei se taaskaan liiku.

Pelkäsin synnytystä älyttömästi, koska ensimmäinen kerta ei mennyt ihan putkeen. Maanantaina kun minulle sanottiin, että nyt pääset siirtymään saliin niin sydän jyskytti ja pala nousi kurkkuun, olin melkein paniikissa. Kaikki meni kuitenkin aivan toisin kuin ekalla kerralla, syntymä oli kaunis ja koskettava hetki. Synnytys meni lähes kivuttomasti epiduraalin avulla. Kätilö oli ymmärtänyt toiveeni ja kaikki meni nappiin. Olisin tehnyt kaiken vaikka heti uudestaan.

Haikeaa ja ihanaa muistella menneitä. Sanoinkin miehelle jossain välissä, että nyt pitäisi nauttia jokaisesta hetkestä. Nämä on nyt niitä aikoja, joita kaiholla muistellaan. No nautinko? En. No muistelenko kaiholla? Kyllä. Helpompi muistella kaiholla onnenkyynel silmäkulmassa, kun näkee palkinnon vierellensä. Silloin mukana oli vielä liikaa epämääräistä pelkoa. 

Olisi ihanaa vaan päästä kokemaan kaikki vielä "normaalilla tavalla". Täysiaikainen raskaus ja täysiaikainen vauva. 

Turvallista ajomatkaa..

Autossa matkustaminen on tuskaa - kaikille. Aarre aloittaa huutamisen yleensä heti ku turvakaukalo loksautetaan paikalleen. Hän huutaa virkeänä sekä väsyneenä. Kuumuudesta huudetaan eniten, ensimmäiseksi autoon mennessä riisun pipon, avaan lämpöpussin ja otan tumput pois. Koko automatkan laulan, silitän, nostan tuttia ja yritän olla hermostumatta, vaikka se huuto sattuu sydämeen joka kerta. Pelkään automatkoja nykyään jo etukäteen. Kadehdin miestä, joka saa istua ratin takana samalla kun minä joudun takapenkillä tekemään kaikki sirkustemput, jotka ikinä keksin. Yritän harhauttaa leluilla. Välillä Aarre sitten nukahtaakin autossa, koska ei jaksa enää itkeä. Välillä saan rauhoitettua hänet hetkeksi, mutta sitten tuleekin liikennevalot ja auton pysähtyessä takapenkin desibelit nousee taas kattoon. Ruuhka-aikoina me ei siis liikuta minnekään.

Kaukalossa viihdytään, jos se ei ole autossa. Eli voisiko päätellä, että selkä menosuuntaan matkustaminen ei maistu? Tulee huono olo, kaipuu syliin, liian hidasta menoa? Oi niitä aikoja, kun automatkat sujuivat hiljaisuudessa.  

Otin tänään automatkalle kameran mukaan, jotta pääsisin ottamaan todistusaineistoa. Menomatkalla Aarre sitten nukkuikin nätisti ja sainkin ottaa vaan söpöjä unikuvia.. Tyyntä myrskyn edellä siis, koska seuraava matka alkoikin vaihteeksi huutaen. Otin kuitenkin kameran esiin, kun en muutakaan voinut tehdä.. Ja tadaa, huuto loppui melkein heti ja Aarre innostui poseeraamaan :) Vaan eipä tuota järkkäriä viitsisi ihan joka paikkaan kantaa mukana.

Minä suojelen sinua kaikelta

Katselin kuvia, joissa Aarre nukkuu. Niitä onkin paljon, vaikka viime aikoina nukkumiskuvat ovatkin vähentyneet. Aarre nukkuu pitkät yöunet, mutta päiväunet ovat kovin katkonaisia ja hän havahtuu hereillä vähän liiankin helposti. Unet jatkuisivat, jos jaksaisin kantaa häntä tunteja kantoliinassa tai työnnellä vaunuja ulkona, mutta aina ei jaksaisi. Ei se mitään, yöunet ovat ne tärkeimmät. Yöunien avulla jaksaa.

Nukkuva lapsi on kaunis. Viattomuus loistaa kasvoilta. Tekisi mieli vain rutistaa toista ja piilottaa hänen takaisin vatsan suojaan.

Moido äiti!

Tytär päätti mitä käsiin kirjoitetaan.

Kaikkea saa tehdä.

Kaikkea pitää tehdä.

Kaikkia ovia pitää tempoa, 

kaikkia kuita kurkotella.

On vain yksi ehto,

elinehto: 

värisevää sielua ei saa tallata

T.Tabermann

Passikuva!

Matkaan alle kolme viikkoa, joten jo oli aikakin ottaa kuva. Vetkuteltiin sitä taas viimeiseen asti, mutta tässä se nyt on. Kokeiltiin ensin Bumbossa istumissa, mutta Aarre oli ihan lysyssä ja pää heilui minne sattuu. Eli viltti lattialle ja poika päälle ja tässä tulos :) Toivottavasti menee läpi!

Bumbossa ;)

The passikuva!

Kiljahtelua

Aarre on alkanut juttelemaan ja jaksaa jo jutella pitkiäkin aikoja. Kiljahtelee välillä kovaakin, kun se oma ääni on niin jännittävän kuuloinen. Sitterissä vähän jo yritetään tökkiä lelukaaren leluja, mutta ihan ei vielä saada kunnon otetta ja sehän harmittaa. Haluja olisi enemmän kuin taitoa. Sylissäkään ei enää haluta olla missään "vauva-asennossa" vaan pystyyn olisi päästävä tai vähintäänkin istua pitää.. :) Telkkarin valojakin on mukava tuijotella. Kuolaa valuu kovasti, mutta hampaita ei ainakaan toistaiseksi ole näkynyt. Esikoiselta taas lähti toinenkin etuhammas, joten nyt meillä asustaa kaksi hampaatonta... ;)

Kääntymistä Aarre ei ole juurikaan harjoitellut, koska hän ei lattialla viihdy juuri ollenkaan. Välillä makoilee leikkimatolla, mutta ei yritä päästä mihinkään suuntaan vaan tuijottelee vaan leluja. Mutta ei se mitään, pysy kulta pienenä mahdollisimman pitkään. Olet jo kasvanut niin hurjasti, että haikeudella muistelen alkuaikojasi..

Meni hermo Mutsyihin

ja mentiin käymään lastentarvikeliikkeessä "ihan vaan huvikseen", jos siellä olisi vaikka jotain poistuvia malleja halvalla ja mites sitten kävikään. Löysin mieleiset Emmaljungat (nitro city), niihin sopivan kovan kantokopan ja kohta jo viilasin korttia kassalla. Alennusta sain ehkä kympin eli silläkään en voi ostostani perustella. Kääk.

Liikkuvuushan on näissä melkein täydellinen, ei nitise eikä natise, kevyemmätkin ovat. Seliseli. Nyt vaan pitäisi päästä noista Mutsyista eroon, kun eteinen on kohta pullollaan vaunuja... Aarre on vasta 4 kuukautta, joten alkaa huolestuttamaan, että monetko mä oikein ehdin ostamaan ;)

Käytiin Aarren kanssa vauvapolilla eikä enää uutta aikaa varattukaan. Aarre voi siis oikein hyvin, jäntevä ja terhakka pieni, kasvaa tasaisesti eikä mitään ongelmia, joten tarkempaa kontrollia ei enää tarvita. Aarre on myös alkanut nukkumaan kunnon yöunia, mikä minusta tuntuu ihan ihmeelliseltä. 7 tuntia putkeen! Ihanaa! Ei enää sitä jatkuvaa väsymystä ja sekavaa olotilaa, jonka univelat aiheuttaa.