Nukkumispohdintaa

Kumpikin lapsistani on ollut vauvoina varsinaisia kukkujia, jotka eivät ole pinnasängyssä suostuneet nukkumaan edes päiväunia, vaunuissa ovat nukkuneet vaan lähinnä niitä hytkytellen ja muutenkin uni on ollut kovin katkonaista ensimmäisen ja toisenkin vuoden ajan. Minun vikani varmaankin, kun en ole heitä siihen osannut opettaa vaan antanut aina periksi ja ottanut viereen ja syliin ja hetkuttanut ja ketkuttanut kunnes olen ollut aivan poikki.

Nyt siis otetaan käyttöön kaikki vinkit ja apukeinot, jotta nukkuminen sujuisi ongelmitta. Jos se nyt on edes mahdollista. Univelka on äidin pahin vihollinen, väsyneenä päivät tuntuvat jo aamusta lähtien loputtoman pitkiltä ja mustilta ja silmät vaan pälyilevät kelloa. Jos mies jää viideksi minuutiksi ylitöihin tai matkalla on ruuhkaa niin vastassa on ärsyyntynyt vaimo, joka tervehtii sanoin "missä sä nyt oikein kuppasit TAAS?!???"

Ensimmäinen isompi hankinta vauvalle olikin tämä Amazonas Koala riippukehto, jossa hän sitten voi nukkua niitä pitkiä ja hyviä päiväuniaan samalla kun minä laitan koululaiselle aamupalaa ja autan läksyissä ja istutan taaperoa potalla ja niin edelleen... ;) Käytettynä tietysti, koska tässä vaiheessa ei voi todellakaan tietää, että onko kyseessä varsinainen turhake, joka vaan vie puolet meidän olohuoneestamme... Isovelikin mahtui vielä kyytiin, joskaan ei mitenkään erityisen mukavasti.

Tuolle "petauspatjalle" mun on varmaan tehtävä jotain, koska se sattuu silmiin. Väri on kiva kyllä, mutta noi ruudut?! 

Nyt mulle riitti..