Hän konttaa veljen perässä aina samoihin leikkeihin, yrittää tarttua tukasta ja nousta seisomaan häntä vasten. Hän nauraa veljen touhuille ja hajottaa junaradat hetkessä. Ruokapöydässä hän yrittää kurkotella veljen ruoka-annosta kohti. Ulkona hän seurailee katseellaan veljeään. Kohta hänkin pääsee mukaan.
Tunne ei aina ole ihan molemminpuolinen, vielä. Raastavia riitoja ja painiotteluita on varmaankin tulevina vuosina luvassa niin paljon, että hermot on koetuksella. Varmaan saan muutaman kerran myös kuulla, että "Äiti, aina sä oot ton puolella!!" Toivottavasti heistä silti kasvaisi läheisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti