Puolitoistavuotias

Minkälainen puolitoistavuotias meillä asustaa? Ainakin aika menevä tyyppi, joka ei pysy sekuntiakaan paikallaan. Kiinnostunut kaikesta ja erityisesti kaikesta kielletystä. Kiihtyy nollasta sataan sekunnissa. Yhtenä hetkenä huutaa äkäpussina ja viskoo tavaroita, mutta seuraavana hetkenä on maailman suloisin hymynaama, joka juoksee syliin.

Nukkuu yhdet pitkät päiväunet. Ei jaksaisi istua potalla, kun pitäis touhottaa sekin aika. Rakastaa imuria ja keittiötyövälineitä ja hosuisi niiden kanssa vaikka koko ajan. Puhuu useita sanoja kuten "pallo", "nalle", "baa" (banaani), "kakka", "kukka", "ei", "tänne", "koira", "puppe". Taputtaa itselleen ja näyttää "soo soo", mutta tekee silti kiellettyjä asioita ;) Fanittaa koiria ja herää aamuisin lumiauran ajaessa pihaan, jonka jälkeen sängystä kuuluu "hrrrrrr".

Hän tuoksuu hyvältä ja kasvaa liian nopeasti. Rakas.

Joulutauko

Joulun mittainen tauko teki hyvää. Nyt uudella innolla eteenpäin.

Joulu vietettiin rauhallisesti kotosalla. Ei paljon pingotettu. Puurokin paloi pohjaan. Ruokailu oli pikainen toimitus ja tyttö armahdettiin jo päivällä. "Voit sä ne lahjat jo avata." Aarre ei ollut erityisen kiinnostunut lahjoista vaan vietti joulun uuden lempileikkinsä parissa, joka on sopan keittäminen. Kaikki lahjat oli kuitenkin kivoja! Ja joulu oli kiva ja lapset oli ihania ja ainakin toinen oli kilttikin. ;)

Tänään oli vaan jo paluu arkeen. Eioikeinjaksais.

Fiilistelyä

Joulujuhlissa käyty.
Joulukuusi haettu ja koristeltu.
Glögiä kitattu litratolkulla.
Askarreltukin on.
Lahjat ostettu ja kohta pakattu.
Joululaulut soi taustalla.

Tänään on aika hyvä fiilis.

Kaiken se kestää

Vuorotellen taistellaan yöunista ja vuorotellen päiväunista. Aina jää toiset liian lyhyiksi, mutta ilmankaan ei raukka pärjää. Illat on yhtä tappelua ja kiljumista ja nukkumaanmenoajan odottamista. Kello käy hitaasti. Uhmis kiljuu ja heittelee tavaroita, jos ei vanhempien toiminta miellytä. Vaikeudet kuitenkin unohtuu, kun sängyssä lopulta tuhisee pieni poika pylly pystyssä :)

Miten kaikki aina unohtuukin niin nopeasti? Ärtymys katoaa samalla sekunnilla, kun vastaan kävelee poika huulet tötterölle antaakseen pusun. Tai kun hän tarttuu nalleen hellällä otteella ja antaa lämpöisen halin toistellen samalla "naaaalle, naaaalle." Jokaiseen päivään mahtuu ärsytyksen lisäksi monen monta liikutuksen hetkeä.

Kaikki valmiina...

...Tai sitten ei.

Itselleni tyypillisesti olen alkanut pohdiskelemaan jo aikaisin syksyllä, että mitä lahjoja ostan ja mitä tänä jouluna syötäis ja minkälaiset joulukortit askartelisin. Inspiraatiokuvia on tullut katseltua laidasta laitaan, mutta kun päätöksiä on niin vaikea tehdä. "Tämähän olisi kiva, mutta katos tota! Noh, mä jätän tämän ajatuksen hautumaan.." Kuluu huomaamatta viikko ja muutama lisää.

Jokaisena jouluna tulee kiire. Köröttelemme joulukuun puolivälissä farmarilla ostoskeskukseen monen muun tavoin, vaikka viime vuonna hikikarpalot otsalla vannoin, että ei enää koskaan tänne tungokseen ja miksi kaikkien pitää olla täällä just nyt!! Ettekö te ihmiset osaa varautua!! Lahjavalinnat alkavat selviämään vasta pakon edessä ja onhan ne valmiit jouluruuatkin ihan hyviä. Sitäpaitsi eihän niihin laatikoihin koske täällä kukaan muu kuin minä ja poikani, mies ja tytär irvistelevät oikeastaan kaikelle muulle paitsi kinkulle sekä suklaakonvehdeille. Tai tytär irvistelee ja mies yrittää tsempata. "Tää olikin parempaa kun mä muistin..."

Tänään tsemppasin. Sain porkkanalaatikon tehtyä pakkaseen. Joulukortteja liimasin kolme kokoon. Eivät ne taida tänäkään vuonna ehtiä siis joulumerkeillä lähtemään, eiköhän ne viimeisenä mahdollisena päivänä kyhätä kasaan ellei sitten käy kuten viime vuonna. "Onhan nämä valmiitkin ihan nättejä enkä mä edes tykkää askarrella.." Hädässä alkaa kompromisseja löytymään.

En mä taida osata relata. Nyt yritän selvitä näistä seuraavista ruuhkaviikoista suklaakonvehtien voimalla ja sitten nostan jalat ylös pariksi päiväksi.. :)

Hääpäivänä

Meillä oli eilen kolmas hääpäivä.

5.12.2009 ei ollut maassa lainkaan lunta vaan oli lähinnä syksyinen sää. Oltiin stressattu kuukausitolkulla, vaikka vietimmekin pienimuotoiset häät. Minulla oli punainen tukka ja päällä ainoa hääpuku, jota olen koskaan sovittanut. Mies lähes huusi TAHDON ja minä piipitin vieressä hiljaa. Papin sanoista en muista mitään. Häävalssia ei tanssittu.

Sain mieheltäni huomenlahjaksi Tiger of Swedenin bilelaukun, tänä vuonna sain merinovillaiset sukat sekä toppahousut. Jotain on kai kolmessa vuodessa muuttunut :)

"Ylämäessä tönin sua eteenpäin,

 alamäessä vauhtias jarrutan
Vaikken kanssasi tanssimaan oppinut,
opin enemmän: opin sinut."

-Jarkko Martikainen

Valokuvat Lars Johnson

Pulkkamäki

Ekaa kertaa kaivettiin tänä talvena pulkat esiin varastosta.

Aarre nautti kyydissä olemisesta. Mikä ei ollut yllätys, sillä yleensä puolet ulkoilusta kuluu sylissä, kun kyllästyttää/ottaa päähän/itkettää. Pulkassa vetäminen on ihan mukavaa vaihtelua eikä ole ainakaan vielä selkä ihan niin kipeänä.

Tykkään talvesta. En vaan tykkää kylmyydestä ja aina on kylmä. Aina jostain olemattomasta raosta pääsee kuitenkin tuulemaan iholle, vaikka olisi kuinka lämpimät kengät + villasukat, toppahousut + leggarit, kahdet hanskat päällekkäin, talvitakki, kaulaliina ja pipo. Jalka tuskin nousee enää, kun olen toppautunut kaikkiin varustuksiini ja valmiina lähtöön. Eli enempää pakkasasteita ei tarvitse tulla tänä talvena, kiitos :)

Oho... :D

Pimeä

Melkein aamusta iltaan pimeää. Koululaistakin harmittaa, kun pimeys laskeutuu melkein heti koulupäivän jälkeen. Pelottaakin vähän. Itsekin olen aina vähän pelännyt pimeää.

Joulukalenteri pelastaa seuraavan kuukauden. Ei yhtään valitusta heräämisestä, ei tarvitse rämpätä valoja, repiä peittoa päältä ja päästää pikkuveljeä hyppimään tytön päälle, koska hän singahtaa jokaisena aamuna joulukalenterinsa kimppuun yhtä innokkaana. Ainakin jos edellisiin vuosiin voisi luottaa. :)

Musiikkia, kiitos!

Mitä isot edellä,
sitä pienet perässä.

Aarre on kova joraamaan ja ojentelee kaukosäädintä monta kertaa päivässä, jos joku vaikka heltyisi ja laittaisi vähän musiikkia soimaan YouTubesta tai Spotifysta. Siskon kanssa sitten pistävät bileet pystyyn olohuoneen matolla melkein joka ilta.

Sopivaa katseluetäisyyttä tosin pitää vielä treenata ;)

Aina ei voi voittaa

Aina toisinaan tulee vastaan epäonnen päivä.

Mikro hajoaa, ruoka unohtuu uuniin eikä mikään mene suunnitelmien mukaan.

Taidan hyväksyä kohtaloni tänään ja laittaa miehen kokkaamaan ja siivoamaan, jotta en saa enempää tuhoa aikaiseksi :)

Sisaruus

Tappeleminen vie hermot vähän väliä,
mutta kun heitä katsoo yhdessä - liikuttuu.

Laatuaikaa

Taaperon piirustushetki

Meidän täytyy pysyä lähestulkoon sisätuloissa viikon verran, joten taaperon viihdyttämiseen on jouduttu keksimään jos jonkinlaista toimintaa. Vaan aikaa ei näihin hetkiin kyllä saa kovinkaan paljoa kulumaan.

Esimerkkinä piirustushetki, joka kesti noin 10 minuuttia.

Hihkutaan ilosta, kun paperit kaivetaan esiin ja laatikosta etsitään liituja. Tyytyväisenä läiskitään paperia pari minuuttia. Tylsää. Kurotellaan laatikosta kaikkia mahdollisia kyniä, vedetään yksi viiva paperiin, heitetään kyniä lattialle, revitään paperia, räkätetään päälle, kurotellaan lattialle heitettyjä kyniä ja suututaan kun kukaan ei nosta niitä heti ylös, pistetään tussi suuhun, hakataan käsillä pöytää kunnes isi toteaa, että eiköhän tässä olla nyt piirretty ihan tarpeeksi.

No jälkien siivoamiseen menee toiset 10 minuuttia, joten piirustushetkeen saatiin todellisuudessa kulutettua huikeat 20 minuuttia. ;)

Mitäs kehittävää toimintaa me seuraavaksi keksitään?

ANNA!! ANNA!!

Pieni potilas

Toipuu kotona nyt. 

Tänään olen taas osannut arvostaa uudella tavalla terveyttä ja näitä tuttuja ja turvallisia ympyröitä. Pitäisi vaan muistaa se jokaisena päivänä - ilman ikäviä muistutuksia.

Haloo, haloo!

Meidän isi

Isiä odotetaan innokkaasti aina töistä kotiin.
Isi tykkää tortilloista ja laittaa kaikkiin ruokiin liikaa chiliä.
Isin kanssa on kiva käydä suihkussa.
Isi ei koskaan menetä hermojaan vaan venyy ja paukkuu.
Isi pistää aina perheensä etusijalle.
Isi käyttää liikaa rahaa elektroniikkaan eikä raaski heittää rikkinäisiä sukkia roskiin.
Isin päässä ei tukka enää oikein kasva.
Isi on lempeä.
 

 Onnea isät!