Vuorotellen taistellaan yöunista ja vuorotellen päiväunista. Aina jää toiset liian lyhyiksi, mutta ilmankaan ei raukka pärjää. Illat on yhtä tappelua ja kiljumista ja nukkumaanmenoajan odottamista. Kello käy hitaasti. Uhmis kiljuu ja heittelee tavaroita, jos ei vanhempien toiminta miellytä. Vaikeudet kuitenkin unohtuu, kun sängyssä lopulta tuhisee pieni poika pylly pystyssä :)
Miten kaikki aina unohtuukin niin nopeasti? Ärtymys katoaa samalla sekunnilla, kun vastaan kävelee poika huulet tötterölle antaakseen pusun. Tai kun hän tarttuu nalleen hellällä otteella ja antaa lämpöisen halin toistellen samalla "naaaalle, naaaalle." Jokaiseen päivään mahtuu ärsytyksen lisäksi monen monta liikutuksen hetkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti