Itselleni tyypillisesti olen alkanut pohdiskelemaan jo aikaisin syksyllä, että mitä lahjoja ostan ja mitä tänä jouluna syötäis ja minkälaiset joulukortit askartelisin. Inspiraatiokuvia on tullut katseltua laidasta laitaan, mutta kun päätöksiä on niin vaikea tehdä. "Tämähän olisi kiva, mutta katos tota! Noh, mä jätän tämän ajatuksen hautumaan.." Kuluu huomaamatta viikko ja muutama lisää.
Jokaisena jouluna tulee kiire. Köröttelemme joulukuun puolivälissä farmarilla ostoskeskukseen monen muun tavoin, vaikka viime vuonna hikikarpalot otsalla vannoin, että ei enää koskaan tänne tungokseen ja miksi kaikkien pitää olla täällä just nyt!! Ettekö te ihmiset osaa varautua!! Lahjavalinnat alkavat selviämään vasta pakon edessä ja onhan ne valmiit jouluruuatkin ihan hyviä. Sitäpaitsi eihän niihin laatikoihin koske täällä kukaan muu kuin minä ja poikani, mies ja tytär irvistelevät oikeastaan kaikelle muulle paitsi kinkulle sekä suklaakonvehdeille. Tai tytär irvistelee ja mies yrittää tsempata. "Tää olikin parempaa kun mä muistin..."
Tänään tsemppasin. Sain porkkanalaatikon tehtyä pakkaseen. Joulukortteja liimasin kolme kokoon. Eivät ne taida tänäkään vuonna ehtiä siis joulumerkeillä lähtemään, eiköhän ne viimeisenä mahdollisena päivänä kyhätä kasaan ellei sitten käy kuten viime vuonna. "Onhan nämä valmiitkin ihan nättejä enkä mä edes tykkää askarrella.." Hädässä alkaa kompromisseja löytymään.
En mä taida osata relata. Nyt yritän selvitä näistä seuraavista ruuhkaviikoista suklaakonvehtien voimalla ja sitten nostan jalat ylös pariksi päiväksi.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti