Välillä voitetaan, välillä hävitään. Tärkeintä on pitää hauskaa kavereiden kanssa, mutta kyllähän se voitto erityisen mukavalta tuntuu. Tai vihreän kortin saaminen. Tai mitalin kaulaan laittaminen, vaikka sen saakin joka turnauksesta varmaan juurikin siksi, että kaikki pienet pelaajat saisivat tuntea ylpeyttä omasta suorituksestaan.
Onnistumisen tunne on ihana ja kohottaa itsetuntoa, mutta häviämistäkään ei sovi vähätellä, sillä häviön ja pettymyksen sietäminen auttaa elämässä myöhemmin. Häviäminen kun tuntuu olevan monelle aikuisellekin vaikea paikka ja siitä syystä emme mieheni kanssa koskaan enää pelaakaan mitään... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti