Aurinkoinen vauva meillä asustaa edelleen, vaikka yöt onkin vähän mitä sattuu. Hän hymyilee paljon. Tarttuu esineisiin ja kääntyy mahalleen ja vetää polvia vatsan alle. Eteenpäin pitäisi päästä. Välillä hän joutuu isompien jyrättäväksi, se tuntuu pahalta. Kai se vaan on pienimmän osa.
Mittoja en vielä tiedä, mutta tuntuu ja näyttää melkein yhtä sirolta kuin isoveljensä aikoinaan. Muutenkin ovat samannäköisiä ja joskus en erota kumman vauvakuvasta on kyse, kun selailen vanhoja kuvia. Hiusrajakin kulkee samassa kohdassa. Hassua. Miltähän he näyttävät aikuisina? Muistuttavatko isää, äitiä, molempia vai ei kumpaakaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti