Katso äiti, minä osaan

Aarrella on tänään puoli vuotta korjattua ikää. Hän ei käänny eikä konttaa, mutta siirtyi tänään ihan uusiin ulottuvuuksiin. Seisomaan. Olin ihmeissäni, onnellinen, järkyttynyt ja melkein sanaton, kun katsoin Aarren heiluntaa seisoalteen. Missä ihmeen välissä hän tämänkin on ehtinyt oppimaan? Näihin kuukausiin on mahtunut niin paljon, ettei sanat edes riitä kertomaan. Ihmeitä, pieniä ja suuria. Kyllähän sen jokainen äiti tietää, kun sydän meinaa pakahtua. Uuden oppimisen ilosta ja ylpeydestä ja samalla myös haikeudesta.

Sä oot pihlajanmarja,
oot leijonanharja,
hahtuvakerä ja silmänterä,
oot manteli ja riisipuuro,
lämmin sadekuuro,
puunlatvan läpi auringonvalo,
punamullalla maalattu talo,
oot mansikkapuutarha, sienikori,
ja aamuvarhainen kauppatori,
oot jäniksenpoika ja kultakala,
taskussa lämmennyt kaarnapala,
oot tikan koputus koivupuussa,
ja hunaja joka sulaa suussa,

oot sylikäärö ja kainalokana,
oot maailman kaikkein kaunein sana.

J. Venho 

SGA

Kuukausi sitten murehdin Aarren painoa, joka ei nouse tarpeeksi. Käytiin jälleen punnituksessa ja painoa oli tullut kuukaudessa 400 grammaa. Ei taaskaan tarpeeksi. Pituutta sentään oli tullut reilummin ja se oli jo iso helpotus. Väistämättä ne vauvat kasvaa eikä tähän auta kuin aika. Muutaman vuoden päästä voidaan sitä kasvua sitten jo luotettavammin ennustaa. Tulevaisuus on kuitenkin aina tuntematon. Meillä kaikilla.

Aarre on koko elämänsä ollut kasvukäyrällä normaalialueen ulkopuolella ja hän onkin SGA-vauva (small for gestation age eli pieni raskausviikkoihin nähden). Pienikokoinen vauva. Synnytyssairaalassa ennen käynnistystä minulle annettiin käteen opus, jossa kerrottiin SGA-vauvoista. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut edes koko sanaa. Noh, ehkä tämän lyhyen tietoiskun jälkeen SGA-termi jää edes jonkun mieleen :)

Aarre on viime aikoina treenaillut paljon käsien käyttöä, syöttäessä hän haluaa pitää kädessään omaa lusikkaa ja kaikki tavarat menee suoraan suuhun. Aarre suuttuu, jos muut syö eikä hän saa mitään. Hän tiputtaa tutin heti suustaan ja odottaa suu ammollaan. Neljä ateriaa menee jo joka päivä.

Aarre kikattaa, kun kutittaa kainaloista. Istuu tuettuna jo aika hyvin. Ei käänny eikä yritä kontata, mutta silti jotenkin kummallisesti onnistuu matolla potkimaan itseään eteenpäin lyhyitä matkoja. Koko ajan menossa tai kurkottamassa jonnekin, vaunuissakin pitää topata istuma-asentoon.

Aarre yrittää heiluttaa itseään eteenpäin :)

Vauvakaveri

Kylässä kävi 3 kuukautta nuorempi vauvakaveri. Ei vielä yhteiset leikit onnistu, mutta onhan se mukava päästä kaveria vähän lääppimään ja repimään kasvoista :)

Viikonloppuna

Viikonloppu oli kiireinen.

Siivottiin, juhlittiin, leivottiin. Siivottiin uudestaan ja juhlittiin lisää. Kahviteltiin sukulaisten kanssa ja ystävien kanssa pidettiin perinteistä juorukerhoa. Puheenaiheet ovat vuosien varrella kääntyneet seuraavan viikonlopun juhlista häihin, lapsiin ja työpaikkoihin. Huomaamatta se kävi.

Suojelusenkeli mummilta turvaamaan matkaa

Kinuskia (2 dl kuohukermaa ja 2 dl fariinisokeria)

Minä istun!

Eilen piti saada kädet vapaaksi, joten laitoin Aarren hetkeksi syöttötuoliin. Yllätykseksi hän jaksoikin siinä istua pienen hetken pitäen samalla tiukasti kiinni.

Taustalla olevia valoja voisi joku erehtyä luulemaan jouluvaloiksi, mutta meillä niitä kutsutaan talvivaloiksi ja siksi ne saa valaista olohuonetta joulun lisäksi myös vuoden ensimmäisinä pimeinä kuukausina.. ;)

Seitsemän!

Ihana tyttäreni täytti tänään 7-vuotta. Kaverisynttärit järjestettiin jo tänään ja vuodessa lapset olivat rauhoittuneet kummasti. Tulevat koululaiset. Aikaisemmin on meno ollut aikamoista kaaosta, mutta nyt aika loppui melkeinpä kesken. Tai sitten me olemme parempia viihdyttäjiä nykyään :)

Pisaroita

Tämän blogin sisältö on jo hiukan laajentunut tässä muutaman kuukauden matkalla poikani kasvusta valokuvaamiseen ja milloin mihinkin.

Tälläkin kertaa mennään vähän alkuperäisen aiheen ulkopuolelle, kun piti kokeilla pisaran kuvaamista. Ihan kivoja tuli, mutta tästä voi vielä parantaa eli treenausta, treenausta :)

Aarre on oppinut laittamaan varpaat suuhunsa ja nehän menevät sinne koko ajan, varsinkin siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa nukkumaan. Tutti pulpautetaan vaan suusta ulos ja varpaat tilalle :)