Katso äiti, minä osaan

Aarrella on tänään puoli vuotta korjattua ikää. Hän ei käänny eikä konttaa, mutta siirtyi tänään ihan uusiin ulottuvuuksiin. Seisomaan. Olin ihmeissäni, onnellinen, järkyttynyt ja melkein sanaton, kun katsoin Aarren heiluntaa seisoalteen. Missä ihmeen välissä hän tämänkin on ehtinyt oppimaan? Näihin kuukausiin on mahtunut niin paljon, ettei sanat edes riitä kertomaan. Ihmeitä, pieniä ja suuria. Kyllähän sen jokainen äiti tietää, kun sydän meinaa pakahtua. Uuden oppimisen ilosta ja ylpeydestä ja samalla myös haikeudesta.

Sä oot pihlajanmarja,
oot leijonanharja,
hahtuvakerä ja silmänterä,
oot manteli ja riisipuuro,
lämmin sadekuuro,
puunlatvan läpi auringonvalo,
punamullalla maalattu talo,
oot mansikkapuutarha, sienikori,
ja aamuvarhainen kauppatori,
oot jäniksenpoika ja kultakala,
taskussa lämmennyt kaarnapala,
oot tikan koputus koivupuussa,
ja hunaja joka sulaa suussa,

oot sylikäärö ja kainalokana,
oot maailman kaikkein kaunein sana.

J. Venho