Voihan perätila

En ole (yllätysyllätys) synnyttänyt, vaikka sitä jo ehdin hetken panikoida. Joka päivä oikeastaan panikoin, koska molemmat lapseni ovat syntyneet aika rivakkaan tahtiin. Ajatus perätilavauvasta ja miehestäni kätilönä ei nimittäin kamalasti houkuttele ;)

Huomenna kuitenkin vauva yritetään kääntää pää alaspäin, jos vaan olosuhteet ovat suotuisat. En pidä sitä kovin todennäköisenä, koska tyyppi on majaillut samassa asennossa ihan koko ajan, istukka on pään edessä ja minä en pysty olemaan makuuasennossa selällään viittä minuuttia pidempään tai pökrään. (kaksi kertaa jo tämäkin koettu äippäpolilla, hävettää...) Kaikesta tästä huolimatta halusivat välttämättä kääntöä yrittää enkä nähnyt sitten mitään syytä kieltäytyäkään. Hävettää tosin jo valmiiksi, kun tiedän nyt jo valahtavani lakanaksi samantien kun jo näen sen tuolin..

Entäs synnytys? Kumpaan vaihtoehtoon olette päätyneet, jos olette samassa tilanteessa olleet?

Synnytyksestä ei ole minulle paljoakaan puhuttu. Viimeisin lääkäri tosin sanoi, että todennäköisesti voisin synnyttää ihan normaalisti ja sivulauseessa vaan mainitsi sanan "sektio". Ilmeisesti asia on kuitenkin huomenna päätettävä.

naistenpäivän ruusu

"tuparikakku"

Sairaalakassi

Olen tässä pari päivää jo kärsinyt epämääräisistä kivuista, supistuksista, unettomuudesta, ruokahaluttomuudesta ja kaikenlaisesta muusta normaalista poikkeavasta, joka on saanut ajatukset kääntymään yhä suuremmissa määrin synnytykseen. Välillä olen miettinyt jo synnärille soittamista, mutta sitten olon helpottuessa luopunut ajatuksesta. Ei kai sitä nyt vielä voi synnyttäää, kun synnytystapa-arviokin on vasta ensi viikolla.

Viime yönä kärvistellessä aloin kuitenkin miettimään, että pitää varmaan pakata THE kassi valmiiksi ja aamulla rupesin tuumasta toiseen. Selailin Aarren vanhoja vaatteita ja valitsin muutamat mieluisat mukaan. Ehdin tietysti vaihtamaan nämä kaikki nämä vielä moneen kertaan toisiin, mutta tässä nyt alustava 15 minuutissa hätäisesti tehty suunnitelma :D Tavallaan tekisi mieli ostaa vauvalle jotain uuttakin, jonka voisi sitten säilyttää muistolaatikossa ihan hänen omanaan eikä veljen vanhana.

 Liikaa sukkia, mutta eihän noita voi vastustaa :)

Aarrella käytössä olleet silkkimyssy ja hattu/tumput -setti

Aarren vanhoja 44 cm vaatteita ja peitto löytyi kirppikseltä 2 eurolla. Näille pienimmille ei välttämättä käyttöä tule, mutta olen varautunut :)

Lisää Aarren vanhoja, nyt koossa 50 cm. Harso uutukainen :)

Omasta hyvin pienestä vaatekasastani en ottanut vielä kuvaa ;)

Mitäs vielä? Hankintalistalla olisi tutteja, lehtiä, jotain hyvää syötävää, vauvalle (talvi)varusteet kotimatkaa varten tai ainakin joku paksumpi haalari sisävaatteiden päälle. Kun vaan tietäisi, että onko odotettavissa -10 vai + 10 astetta ;)

Lisää lunta

Voi tule jo kevät tänne, jotta meidän ei enää tarvitse vuorotellen lentää pepulleen jäisissä portaissa..

Keittiöapulainen

Yöllä tuli taas valvottua vähän liikaa (valitettavasti ei omasta tahdosta..) ja aamulla oli laiska ja väsynyt olo. Ulkoilun päätin skipata, koska ajatus mustekalan pukemisestakin heikotti.

Ajankuluksi päätettiin alkaa leipomaan. Kiitin itseäni hyvästä ideasta ja kaivelin kaikki purnukat ja putelit esiin. Annoin ohjeita esikoiselle ja katselin vierestä. Aarrea ei kiinnostanut yhtään. Yääh. Byääh. Sormet piti tunkea laatikostoihin ja jokainen työväline vetää esiin ja byääh, kun ei se kuitenkaan ollut kivaa. Kanelipurkki lensi kaaressa lattialle rikkoutuen. Taikinakulhokin oli jo puolessa matkassa. Itkukohtaukselta ei voitu välttyä.

Aika pitkät 30 minuuttia. Ulkona olisivat varmaan kuluneet vähän joutuisammin.
Mitäs yritin päästä helpolla ;)

ma-su

33+4

Näitä lukemia pidemmälle ei Aarre koskaan masussa päässyt.

Masu on epäsymmetrinen perätilan takia.
Välillä viettää oikealle ja välillä vasemmalle pään sijainnin mukaan.
Liikkeet tuntuu perätilan takia erilaisilta.

Olo on aika tukala, hyviä asentoja on erittäin rajallisesti.
Mieluiten makoilisin kyljellään ympäri vuorokauden.

Pesänrakennusvietti on kiivaimmillaan.
Millään ei jaksaisi kumartua,
mutta pakkomielteisesti on putsattava lattialistoja ja mitä ihmeellisimpiä paikkoja,
joihin en normaalisti koske laisinkaan.
Ja synnyttää ei missään nimessä voi, jos ei ikkunat ole pesty!

Synnytyksen vääjäämätön lähestyminen pelottaa.
Voisko haikara vaan hoitaa sen homman.

Kasvot

Hymyilevät, mietteliäät, sottaiset, herkät. Niin tutut ja silti niin uudet joka päivä.

Vanhojenpäivä

Oltiin tänäkin vuonna seuraamassa vanhojen tansseja. Viime vuonna tanssimassa oli toinen pikkuveljeni ja tänä vuonna oli toisen vuoro. Seuraavat mahdolliset tanssit ovatkin sitten tyttäreni :) Näissä tapahtumissa ei voi olla miettimättä ajan kulumista, joka on samaan aikaan tavallaan haikeaa, ihanaa ja surullista.

Pukuja oli kaikissa sateenkaaren väreissä. Paljon pinkkiä, muhkeita helmoja ja kimallusta.

Aarre jaksoi kiltisti istua paikallaan melkein kokonaiset kaksi tuntia. Ihmeellistä, koska olin varautunut siihen, että hän lähtee seilaamaan jo alkusanojen aikana ja kassi olikin täynnä eväitä mahdollisia hätätilanteita varten.

Vaarin lämpimät kädet <3