Sormiruokailua osa 1

Sinnikkäästi taas yritettiin sormiruokailua parin viikon tauon jälkeen. Tällä kertaa paremmalla onnella kuin aikaisemmin, sillä Aarrehan nappasi heti kurkut molempiin käsiin ja tunki niitä sitten vuoron perään suuhun. Ei laitettu Aarrea nyt Bumboon, kun jo siinä istuminen vaatii häneltä keskittymistä. Sylisssä vaan mahdollisimman istuvassa asennossa kuten sormiruokailussa kuuluukin. Sotkua riitti, mutta näin ekalla kerralla se vain ihastutti ja nauratti :)

Vaippakakku

Tein elämäni ensimmäisen vaippakakun, joka toivottavasti viikonloppuna pääsee uudelle omistajalleen. Kuvat ovat vähän hämyisiä, koska kakku on vähän vino ja alta saattaa näkyä narunpätkiä, joiden kuuluisi olla piilossa.. Parempi siis kuvata vain hienoja yksityiskohtia. ;)

Vähän tuntui haikealtakin. Jotenkin tuntuu edelleen niin suurelta menetykseltä, etten saanut omaa vauvaa heti viereeni ja sitten kotiin... Ja toisaalta ärsyttää, että mitä mä nyt turhaan sitä mielessäni pyörittelen enää. Vanha juttu. Muut on jo unohtanut, mutta äidin sydän ei unohda.

 

Pikkuinen on kipeänä. Raukka!

Kännykkä, avaimet, lompakko, kamera ja lapset. Ready to go!

Olen viime päivinä innostunut kuvailemaan todella ahkerasti ja kamera on ollut mukana myös ulkoillessa. Esikoinen on tyytyväinen kun saa pomppia joka ikisen lumikinoksen yli eikä äiti kertaakaan huutele perään, että pliiis voitaisko mennä edes pikkuisen nopeampaan...

Meillä on miehen kanssa vähän erilainen suhtautuminen tähän kuvaamiseen. Mun kuvissa ei tarvitse säätöjen olla ihan kohdillaan (enkä kyllä osaisi niitä laittaakaan) eikä kuvan muutenkaan tarvitse olla kuin oppikirjasta. Kiva kuva on tärkein. Miehen mielestä kaluston pitää olla kohdillaan, kuvan teknisesti täydellinen ja lopuksi vielä pitää tehdä pientä hienosäätöä Photoshopilla. Joku meidän välimuoto olisi varmaan hyvä :)

 

Ainiin, meiltä löytyi tänään kaveri keittiöstä.. Normaalisti olisin kiljunut miehelle, että "apua tee jotain, mä en tohon koske". Tällä kertaa huudahdin, että "otetaan makrokuva" :D

Pikkujalat

Pikkuiset jalat ovat niin valloittavia, ettei niitä voi olla kuvaamatta.

Syömään!

Aluksi Baby Björn vuorataan kahdella harsolla. Ruokalappu laitetaan kaulaan. Aarrelta kuuluu jo käskyhuutoja, että missä se sapuska oikein luuraa! Sitten syödään ruokaa, sormia ja ruokalappua vuoron perään. Lopuksi poika pesulle ja body vaihtoon, matolta hinkataan sosejäämiä. Vuorauksesta huolimatta pyllyn alta löytyy sitteriin liiskaantunutta sosetta. Hyvä yritys taas.

Aarre ei myöskään suostu istumaan sitterissä kuin ruokailun ajan, vaikka olen luullut kaikkien lapsen tuossa ihmevekottimessa viihtyvän. Aarrea se vaan kiukuttaa, kun eihän siinä pääse tarpeeksi istuvaan asentoon ja pitää koko ajan yrittää pungertaa pystyyn. Vähemmästäkin menee voimat ja hermot. Istua pitäisi, mutta kun ei osaa.

Ilotulituksia

Käytiin katsomassa ilotulituksia, Aarre matkusti liinan suojissa. Vuoden vaihtuminen tuntui vähän haikealta. Toivottavasti tämä tuleva vuosi on vähän vähemmän tapahtumarikas kuin edellinen, sillä suuret muutokset ja tunnemyrskyt ottavat aina veronsa. Odotan tasapaksuja päiviä, kiireettömiä ja stressittömiä aamuja, märkiä pusuja.

Puoleen päivään asti yöpuvussa. Uusi vuosi siis ainakin alkoi toivotuissa merkeissä :)

Remonttihuolia

Keittiön pintaremontti on vienyt ylimääräisen ajan ja järjen. Remppaaminen ei suju minulta eikä mieheltä, mutta ylimääräisen rahan puutteessa se oli itse alettava hommiin. Keittiö oli alkuperäisessä kunnossa eli melkein 15 vuotta vanha, harmaat kaapistot... Yritin ensin itse maalata kaappien ovet, mutta se ei kyllä ollut niin helppoa kuin etukäteen kuvittelin enkä ollut tyytyväinen lopputulokseen, joten käytiin ostamassa uudet ovet, saranat ja vetimet. Vielä olisi hommaa vaikka kuinka enkä edes muistanut ottaa kuvia ennen kaappien ovien pois repimistä, mutta pitää myöhemmin kaivaa arkistojen kätköistä jotain kuvia.

Kaapit on vielä vinksallaan, uusi liesi pitäisi tilata, liesituuletin asentaa, työtasoille tehdä jotain, kaakelien saumat käydä läpi saumakynällä... Budjetti on nyt jo ylittynyt reippaasti, en tiedä uskallanko edes laskea. Korttia on tullut viilattua viime päivinä ja joka päivä on löydetty itsemme Bauhaussista etsimässä jotain. Aina tulee uusia yllätyksiä, mutta ehkä ensi kerralla sujuu helpommin... Miehen mielestä ensi kertaa ei tule ;)

Mun mielessä vuoden tai parin päässä siintää jo uusi asunto.. Muutaman vuoden välein ollaan nyt muutettu ja aina lisäneliöiden takia on pitänyt jostain tinkiä. Aluksi asuttiin uudessa kerrostalokaksiossa, josta hissillä pääsi suoraan lämpimänä autoon hallipaikan ansiosta... Ensin tingittiin hallipaikasta ja muutettiin uudenveroiseen kerrostalokolmioon ja viimeksi sitten tingittiin myös asunnon kunnosta päästäksemme paritaloon. Nyt haaveillaan siitä perinteisestä omakotitalosta ja näillä remonttitaidoilla joudumme varmaankin seuraavaksi tinkimään sijainnista ;)

Aarre täytti 6 kuukautta! Ajan kulumista ihmettelen joka päivä. Kiukkuisuus ja katkonaiset yöunet katosivat hetki sitten, vaikka hampaitakaan ei vielä näy. Syy kitinöihin ei siis koskaan selvinnyt. Aarre syö nykyään kaksi ateriaa päivässä hyvällä halulla: Päivällä lihaa ja kasviksia ja illalla kaurapuuroa. Ei haittaa isommatkaan palaset vaan kaikki menee nopealla tahdilla alas. Seuraavaksi lisätään yksi ateria johonkin väliin.

Kääntyä Aarre ei vielä osaa eikä edelleenkään viihdy masullaan, mutta tykkää pitää leluja kädessä, tunnustella, kokeilla, työntää suuhun ja ihmetellä erilaisia makuja. Meille sanottiin, että vauvaa ei saisi seisottaa, mutta Aarre kyllä seisoisi mielellään vaikka koko ajan ;)