Olen viime päivinä innostunut kuvailemaan todella ahkerasti ja kamera on ollut mukana myös ulkoillessa. Esikoinen on tyytyväinen kun saa pomppia joka ikisen lumikinoksen yli eikä äiti kertaakaan huutele perään, että pliiis voitaisko mennä edes pikkuisen nopeampaan...
Meillä on miehen kanssa vähän erilainen suhtautuminen tähän kuvaamiseen. Mun kuvissa ei tarvitse säätöjen olla ihan kohdillaan (enkä kyllä osaisi niitä laittaakaan) eikä kuvan muutenkaan tarvitse olla kuin oppikirjasta. Kiva kuva on tärkein. Miehen mielestä kaluston pitää olla kohdillaan, kuvan teknisesti täydellinen ja lopuksi vielä pitää tehdä pientä hienosäätöä Photoshopilla. Joku meidän välimuoto olisi varmaan hyvä :)
Ainiin, meiltä löytyi tänään kaveri keittiöstä.. Normaalisti olisin kiljunut miehelle, että "apua tee jotain, mä en tohon koske". Tällä kertaa huudahdin, että "otetaan makrokuva" :D
Fiiliksellä kuvaaminen on kivaa. Mustakin tunnelmat on tärkeitä ja ne voi välittyä tekniksesti huonommista kuvista paljon paremmin. Hienot värit noissa ulkokuvissa!
VastaaPoistaKiitos! Parhaimmat kuvat on tosiaan sellaisia, että ne herättää ajatuksia ja tunteita:) Mulla menee kyllä usein hermot tuon järkkärin kanssa, mutta eiköhan se tästä ajan kanssa... Harjoitteluahan se vaatii, mutta onhan niitä kuvia sitten ilo katsella:)
VastaaPoista