Erään päivän kuvia

Aurinkoinen päivä ja aurinkoinen mieli. Aarre on ollut viime aikoina niin hyväntuulinen. Varmaankin siksi, että hän on vihdoinkin alkanut nukkumaan kunnollisia päiväunia. Nytkin nukkuu jo toista tuntia enkä minä edes tiedä mitä tekisin tämän kaiken vapaa-aikani kanssa. Välillä käyn yhä kurkkaamassa, että onhan kaikki hyvin. Hyvin on. Nautitaan tästä niin kauan kun se kestää :)

Töyhtöhyyppä

Aarrella on päällään hoikan vauvan pelastus eli sukkahousut. Kerrankin housut, jotka pysyy päällä ilman mitään virityksiä :)

Äitiyslomani loppuun on enää reilu pari kuukautta. Minulta on jo kyselty, että no koska palaat töihin ja koska jatkat opintoja. Päätin kuitenkin, etten toistaiseksi tee kumpaakaan. Päätös on lopullisesti tehty ja tuntuu oikealta.

Koskettavia kuvia

Eksyin vanhoja kuvia selailemaan. Taas. Joka kerta löydän uusia kuvia, joista en ole aikaisemmin niin kauheasti tykännyt.

Sairaalassa. Muistan kuinka mua harmitti se, että Aarre joutui pitämään tuota samaa paitaa kaksi päivää. Se oli jo likainenkin. Oikeastihan mua tietysti ahdisti olla vauvasta erossa, mutta kanavoin sen kaikkeen muuhun, turhamaiseenkin. Enkö mä nyt voisi pitää mun vauvalla omia vaatteita? Hoitaja katsoi mua siihen malliin, että toiste en kehdannut kysyä.. Silloin se tuntui niin tärkeältä.

Hukun tuttiini.

Ensimmäistä kertaa siskon sylissä.

Sairaalasta lähdössä kotiin.

Kerä sylissä.

Vuoden mutsi

Sain tämän Vuoden mutsi award-tunnustuksen Kurkistuksia -blogin Maiulta, kiitos! Vaan kesti taas luvattoman kauan tämä vastaaminen.. ;)

 
1. Tunnen itseni vuoden mutsiksi... kun tuntien nukutustaistelun jälkeen lasken nukkuvan vauvan kymmenennen kerran sänkyyn ja minuutin päästä alkaa jälleen kuulumaan tuttu kitinä, pysyn silti tyynenä ja rauhallisena enkä kiroa edes mielessäni.

 2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on... lapsen tarpeiden laittaminen omien tarpeiden edelle. Et voi enää päättää milloin syöt vaan syöt silloin, kun on sopiva vapaahetki. Silloinkin vauva saattaa hermostua ja hänen tarpeensa menee taas edelle ja ruoka ehtii jäähtymään. Useimmat asiat jää kesken. Jos on pakko tehdä jotain niin vauva on varmasti juuri silloin kiukkuinen ja väsynyt..

3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän... turvautuu minuun ilon sekä surun hetkellä. Toivottavasti se ei koskaan muutu.

4. Kello 12 yöllä olen yleensä...menossa nukkumaan.

5. Kello 8 aamulla olen yleensä... nukkumassa. Välillä tosin nousen ylös ihan siitä ilosta, että saan pitää oman rauhaisan hetkeni aamulla ja istahdan tähän koneen ääreen. Pahimmassa tapauksessa ollaan kiukkuisen vauvan kanssa molemmat hereillä.

6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että... kiitos. Varsinkin loputtoman pitkästä pinnastasi, joka jatkuu vielä pitkään senkin jälkeen kun minun korvistani höyry jo nousee. Ja siitä, että laitat perheen etusijalle ja huolehdit aina ensin meistä ja sitten vasta itsestäsi.

7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että... nyt ymmärrän sinua paremmin, kun olen itsekin äiti. Kiva, että voin soittaa sinulle koska vain ja ilman asiaakin.

8. Viimeksi kiroilin, kun... en edes muista. Vaikka varmaan päivittäin niitä suusta pääseekin.

9. En ole koskaan osannut... leikkiä. En vaan osaa. En osaa eläytyä eläimeksi, joka lähtee kouluun ja sitten se tapaa kaverin, jonka kanssa ne ajautuu hurjiin seikkailuihin ja sitten ne yhtäkkiä muuttuukin hirmuliskoiksi, jotka syöksee tulta ja sitten siellä taisi olla joku prinsessakin...

10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia, voi tehdä on... tavata ystäviä, istua rauhassa alas, syödä, shoppailla, juoda drinkkejä.. :)

En nyt laita tätä(kään) eteenpäin, kun tämä ehti jo kiertää joka paikan sillä aikaa kun minä haudoin vastauksiani :D

Kotistudio

Eilen taas vähän innostuin. Aarrekin jaksoi olla suosiollinen ainakin viisi minuuttia, hatun vaihtaminen tosin otti päähän... Kaikki muuten aina luulee Bumboa potaksi ja ihmettelee, että miksi teillä on potta keskellä keittiötä.. ;)

Hiihtoloma

Viikonloppu vetelee viimeisiään. Ensi viikon saan nauttia molempien lasten seurasta, kun on hiihtoloma. Katsotaan nyt mitä tekemistä meille oikein keksin. Olen vähän arka lähtemään mihinkään kahden kanssa kun yleensä meidän päästessä perille vaikka leikkipuistoon niin Aarre herää ja alkaa kitisemään vaunuissa eikä meinaa enää nukahtaa uudestaan. Enkä jaksa häntä kovin pitkään raahata sylissä ja kantoliinan/repun kanssa on sitten ne pukeutumisongelmat.

Aarre ei edelleenkään viihdy mahallaan, joten hän on keksinyt tavan päästä pois epämiellyttävästä tilanteesta eli kierähtämään masulta selälleen. Hyvä Aarre! Toiseen suuntaan ei vielä onnistu, mutta ehtiihän tässä.

Viikonlopun vähäinen kuvasaldo :)

Vanhojen tanssit

Ollaan ihasteltu tansseja nyt jo kahtena vuonna peräkkäin. Tänä vuonna oli pikkuveljeni vuoro.

Aarre jaksoi hienosti istua koko reilun tunnin sylissä tanssijoita tuijotellen. Siskokin tykkäsi ja ihasteli pukuloistoa. Minä mietin, että miten nämä vuodet on näin nopeaan kulkenut. Ihan hetki sittenhän minä olin tuolla tanssimassa. Yhdeksän vuotta sitten :)

Äitinä minusta on tullut tällainen vuosien perään huokailija, aikaisemmin en voinut sietää sitä ominaisuutta ihmisissä. Mitä te nyt niitä vanhoja muistelette ja jauhatte. Ketä kiinnostaa. Hohhoijaa. Mietin mennyttä ja tulevaa ja olen jo silmät kyynelissä, kun ajattelen omia lapsiani tuolla tanssimassa. (vaikka olenkin hyvin tietoinen siitä, että he eivät välttämättä edes mene lukioon tai halua tanssia ainuttakaan tanssia..)

Valitettavasti kuvasaldo tanssijoista jäi kehnoksi, kun paikkamme olivat sen suhteen aika huonot.