Aarre jaksoi hienosti istua koko reilun tunnin sylissä tanssijoita tuijotellen. Siskokin tykkäsi ja ihasteli pukuloistoa. Minä mietin, että miten nämä vuodet on näin nopeaan kulkenut. Ihan hetki sittenhän minä olin tuolla tanssimassa. Yhdeksän vuotta sitten :)
Äitinä minusta on tullut tällainen vuosien perään huokailija, aikaisemmin en voinut sietää sitä ominaisuutta ihmisissä. Mitä te nyt niitä vanhoja muistelette ja jauhatte. Ketä kiinnostaa. Hohhoijaa. Mietin mennyttä ja tulevaa ja olen jo silmät kyynelissä, kun ajattelen omia lapsiani tuolla tanssimassa. (vaikka olenkin hyvin tietoinen siitä, että he eivät välttämättä edes mene lukioon tai halua tanssia ainuttakaan tanssia..)
Valitettavasti kuvasaldo tanssijoista jäi kehnoksi, kun paikkamme olivat sen suhteen aika huonot.
Oh, onpas Aarre kärsivällinen, kun jaksoi reilun tunnin istua! :)
VastaaPoistaMusta on kans tullut vähän vuosien perään huokailija :D Ehkä johtuu äitiyden lisäksi siitä, että ollaan tultu jo vähän vanhemmiksi, on jo muutama vuosi takana, joiden perään huokailla? :)
Aarre tais tykätä musiikista, kun jaksoi niin pitkään istua. Ei kyllä normaalisti istu paikallaan vaan yrittää vääntää itseään sylisä joka suuntaan ;)
PoistaVähän huolestuttaa minkälainen olen kymmenen tai viidentoista vuoden päästä, kun nyt jo haikeudella muistelen kaikkea.. Nyyh. Varsinkin tämä vauvavuosi on niin haikea, kun oma pieni kasvaa niin nopeasti :`)