Laivalla

Lyhyt reissu, mutta apua sitä tavaran määrää. Lapsiperhe kun matkustaa niin siinä ei pieni käsilaukki riitä vaan matkalaukku tarvitaan. Mieluiten iso. Monet vaihtovaatteet, vaipat, ruuat, leluja viihdykkeeksi. Pakkaaminen vielä menee, mutta kukahan noi laukut jaksaisi tyhjentää?

Aarre tykkäsi ja jaksoi jopa ruokailujen ajan istua syöttötuolissa, kunhan vaan viihdytystä riitti ja eväitä kannettiin tasaista tahtia. Leikkihuone oli tietysti paras paikka.

Puhettakin on alkanut tulemaan tässä parin viime päivän aikana. Aarre osoittelee kaikkia kasveja ja sanoo "ka ka ka ka" eli kukka. Janon yllättäessä huudetaan "tä tä tä tä" eli vettä. Välillä tulee ihan kokonaisiakin sanoja kuten pallo. Suloista! Tänäänkin aamu-ulkoilu kului siihen, että Aarre sylissä osoitteli joka suuntaan "ka ka ka" ja jokaiseen "kukkaan" eli puuhun ja pensaaseen ;) piti päästä lähemmin tutustumaan.

Lainaa vain

Reilun viikon päästä alkaa koulu. Pitkä kesäloma on lopuillaan ja arkeen palaaminen häämöttää. Välillä mietin, että missä välissä esikoinen kasvoi noin isoksi? Miten suuren muutoksen hän onkaan käynyt läpi seitsemän vuoden aikana, kuinka paljon oppinut ja kasvanut. Ja kuinka paljon on vielä edessä.

"Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnat.
En tahdo tietäs kaventaa, kun nään sun kasvavan.
Sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain."

-Maarit Hurmerinta

P.s. Unikoulun seuraava yö tiivistettynä: Nukuttaminen kesti kauemmin kuin edellisenä iltana, reilusti yli tunnin. Vähän huutoakin tuli ja olisi tehnyt mieli antaa periksi. Ei tietenkään annettu. Eikä taaskaan ainuttakaan heräämistä keskellä yötä ja unet jatkui pitkälle aamupäivään. Ehkä tämä toimii!

P.p.s Aarre oppi tänään vilkuttamaan! Hei hei! Vilkutellaan toisillemme joka välissä.

Unikoulu

Aarre ei ole pitkään aikaan syönyt öisin, mutta yöt ovat silti levottomia. Seilataan pinnasängyn ja perhepedin välillä. Havahdutaan useita kertoja itkemään keskellä yötä.

Eilen päätin, että tänä iltana Aarre menee pinnasänkyyn nukkumaan meidän sängyn viereen heti aluksi ja nukahtaa sinne itse. Aluksi rapsuteltiin seiniä, revittiin pinnoja, lakanoita, peittoja, konttailtiin ja yritettiin nousta seisomaan, jolloin laskin pojan aina takaisin makuuasentoon. Lauloin ja taputtelin. 45 minuutin päästä alkoi jo silmät painumaan, mutta kädet yhä kävi. Vaihdettiin vuoroa miehen kanssa. 15 minuutin päästä Aarre oli unessa. Eikä juurikaan edes huutanut.

Koputan puuta ja sanon, että ei olla kuukausiin nukuttu näin hyvin. Aarre ei herännyt kertaakaan huutamaan yöllä.

Pitää kai lähteä tästä siivoamaan..

Kaaos.

Vaatteita on levällään joka paikassa, viikattuna laatikossa ne pysyy kaksi päivää kunnes möyhin ne sekaisin etsiessäni jotain tiettyä vaatekappaletta, tiskit on laittamatta, kirjat on levitetty lattialle, epämääräisiä kasoja on siellä täällä, sänky on petaamatta ja makuuhuoneen ovi vaan suljetaan niin unohtuu sekin huoli. Pyykkiä kertyy huomaamatta muutamassa päivässä, mutta onneksi laiskan äidin pelastaa kuivausrumpu. Välillä puhtaat pyykit lätkäistään vaan kodinhoitohuoneen lattialle ja seuraavat työnnetään rumpuun sisään - ehtiihän ne myöhemminkin kaappiin laittaa.

Lapset ovat vallanneet asunnon. Toisinaan tekisi mieli vaan kirkua ja toisinaan naurattaa :)

Lempivärini

Tykkään keltaisesta, kuvissa se väri pääsee oikeuksiinsa. Keltaisia vaatteita vaan on vaikea löytää ja tämäkin body on niin kittana, että napit pitää jättää puoliksi auki ja hihat loppuu kesken kaiken, mutta silti täytyy väkisin päälle saada :)

Kesä on kohta muisto vain

Tänään jouduttiin vetämään ensimmäistä kertaa välikausihousut jalkaan, kun oli viileä sekä sateinen sää. Hiekkaa, kuraa, vettä. Esimakua tulevasta syksystä.

Pihalla on mukavaa, mutta joskus tai oikeastaan aika useinkin houkutus jäädä sisälle meinaa voittaa. Olin jo autuaasti ehtinyt viidessä vuodessa unohtaa, minkälaista rimpuilevan taaperon pukeminen on. Kun se jalka ei millään mene oikeasta reiästä ja lapsi tekee kaikkensa vastustaakseen koko pukemista. Ja tässä oli kyseessä vasta välikausihousut ja kengät.

Ja kameraan en varmasti kato, vaikka kuinka äiti huutelisit siinä! ;)

Tunteellinen siili

"Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?

Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili."

-Kirsi kunnas

Pieni raukka eksyi pihallemme yöllä.