Muutto mielessä

Ulkona on mukava kuvailla siksikin, että ei tarvitse miettiä siivoamista eikä joka kuvan taustalla näy lattialle eksyneitä tavaroita. Vaikka kuinka keräisi lelut kasaan niin 10 minuutin päästä lattialla on jo kaaos. Aarre tekee oman osansa tehokkaasti ja repii hyllyiltä tavarat alas, kirjat ja dvd-levyt lähtee vikkelään. Ja suuhun menee lattialta ja maasta kaikki pienetkin yllätykset... Eilen onnistuin kaivamaan pojan poskesta leppäkertun... ;)

Alle kuukausi enää muuttoon. Vielä ei tunnu haikealta. Tunnen iloa, koska saan olla lähempänä vanhempiani ja ystäviäni. Kaukanahan minä en ole nytkään, mutta julkisen liikenteen käyttäjänä on melko stressaavaa lähteä pk-seudun toiselta laidalta toiselle laidalle. Matkaan saa varata paljon aikaa ja lapsille paljon eväitä ja huvituksia. Ja äidille pitkän pinnan. Muuttamista itsessään en kyllä kovinkaan innokkaasti odota ;)

Äiti, taasko sä kuvaat... ;)

Yhteinen aika

Joskus unohtuu, ettei sohvalla vieretysten istuminen taida olla yhteistä aikaa. Vauvan tarpeet on aina pakko huomioida, mutta esikoinen tyytyy osaansa eikä vaadi huomiota enää samalla tavalla. On helppo ajatella, että huomenna olen jaksavampi, huomenna leikin, laulan, siivoan ja teen ruokaa enkä kertaakaan korota ääntäni. Huomenna se tapahtuu. Tai viimeistään ylihuomenna... ;)

Lapsille pienetkin asiat merkitsevät. Eikä kaikkea tarvitse tehdä huomenna paremmin kuin tänään. Pienikin ylimääräinen ele on muutos oikeaan suuntaan :)

Helteessä

Huh hellettä. Mä en kuulu niihin ihmisiin, jotka odottavat koko vuoden kesää. Oikeastaan tykkään eniten keväästä ja syksystä, koska silloin ei ole liian kylmä eikä liian kuuma. Liika kuumuus ahdistaa ja palankin tosi helposti. Enkä rusketu laisinkaan. Rantalomat olisi mulle pelkkää kärsimystä, kun pelkäisin vaan palamista. Kalkkilaivan kapteeniksikin joskus kutsutaan. ;)

Silti ihanaa, kun ulos voi sisävaatteissa!

Yhä ylös yrittää..

Aarrea ei pidä paikallaan enää mikään. Koko ajan on mentävä, nähtävä ja noustava pystyyn! Menojalkaa vipattaa eikä äiti meinaa perässä pysyä tai ainakaan ei kannata hetkekään katsoa toisaalle... ;) Kaikkea pitää kokeilla ja halua tuntuu olevan usein enemmän kuin taitoa. Mutta vaan kokeilemalla oppii.

Tässä Aarre näyttää kuinka noustaan pystyyn. Olisi kai aika hommata portaisiin portit.

Kyllä tää yhdellä kädelläkin onnistuu...

Kesä

Piha vähän rehottaa, mutta mitäpä pienistä. Aarre putsaa pihaa mielellään repien voikukkia maasta ja pistelemällä niitä suuhunsa. Ja hiekkaa. Ja oksia. Ja kaikkea muuta pientä kivaa. Pinsettiote on valitettavasti jo hallussa. ;)

Puistossa

Aarre tykkää ulkoilusta kovasti, joten sairasteluista huolimatta ollaan oltu pieniä hetkiä ulkona. Ulkona on niin paljon ihmeteltävää ja nähtävää, ettei ehdi kiukuttelemaan. Viime päivinä tosin ruokakaan ei ole normaaliin tapaan maistunut, joten epäilen kurkun olevan kipeä...

Minimiehen ensimmäiset kengät koossa 18. Näissä on vielä reilusti tilaa eli olisi varmaan pitänyt ostaa pienempi koko, mutta eiköhän se jalka kasva tosi nopeaan. Aarre kyllä tykkää näistä popoista, kun niillä pystyy niin tukevasti seisomaan.

Kahdessa viikossa

Kiireiset kaksi viikkoa. Ja lisää kiireisiä viikkoja edessä.

Asunto myytiin ja uusi ostettiin. Tunteella taas. En halua asuntoa, josta en pidä, vaikka se kuinka olisi järkevä ratkaisu. Haluan asunnon, johon rakastun. Ja nyt rakastuin :) Uudesta paikasta varmistui esikoiselle myös koulupaikka ja uusi jalkapallojoukkue, joten nyt kaikki on valmista muuttoa varten.

Ollaan myös ehditty sairastella. Aarre on saanut ensimmäisen hampaansa ja kasvattanut tukkaansa, joka on jatkuvasti pörrössä. Ihana vauvatukka. Aarre menee ryömien tuhatta ja sataa ja yrittää nousta suorille jaloille koko ajan. Hiljaisuus on huono merkki, koska silloin tehdään tuhoja. Aarre painaa 7 kiloa ja painokontrolleja ei kai enää tule.

Vappuna

Aarre oli vappuna ensimmäistä kertaa kunnolla kipeänä. Paljon kuumetta ja paljon itkua. Raukka. Vappua juhlittiin siis hyvin hillityissä merkeissä... Tietenkin pallot ostettiin, simat juotiin, tippaleivät syötiin ja serpentiinit puhallettiin, mutta kotioloissa viihdyttiin ja mikäs täällä ollessa kun on lämmintäkin :)