Yhteinen aika

Joskus unohtuu, ettei sohvalla vieretysten istuminen taida olla yhteistä aikaa. Vauvan tarpeet on aina pakko huomioida, mutta esikoinen tyytyy osaansa eikä vaadi huomiota enää samalla tavalla. On helppo ajatella, että huomenna olen jaksavampi, huomenna leikin, laulan, siivoan ja teen ruokaa enkä kertaakaan korota ääntäni. Huomenna se tapahtuu. Tai viimeistään ylihuomenna... ;)

Lapsille pienetkin asiat merkitsevät. Eikä kaikkea tarvitse tehdä huomenna paremmin kuin tänään. Pienikin ylimääräinen ele on muutos oikeaan suuntaan :)