Kyytiläinen

Aarrelle nukahtaminen on aina ollut vähän haastavaa eikä liikkeelle lähteminen ole auttanut asiaa. Viimeisillä voimilla yritetään kitisten nousta joka paikkaan ja varsinkin niihin kiellettyihin. Sitten tulee helpommin kaatumisia ja lisää itkua. Ja äidin lahkeessa pitää roikkua, mutta sylissä ei todellakaan suostuta olemaan. Pitkästä aikaa sitten kaivoin repun esiin. Aarre istui nätisti lattialla koko sen ajan, kun laitoin säädöt oikein ja tuli kyytiin oikein kädet ojossa :) Ei kitissyt yhtään, katseli vähän aikaa ympärilleen ja nukahti ilman mitään hytkytyksiä. JEE! Jossain vaiheessa repussakin Aarre vain kiljui suoraa huutoa, mutta nyt se onkin taas kiva juttu. Kuka näitä vauvojen aivoituksia tajuaa... ;)

Liinaa en ole käyttänyt pitkään aikaan, pitäisi kai sekin kaivaa taas esiin. Tosin sen sisällä taitaa tulla liian kuuma näillä helteillä..

..Ja sitten taas pakkaamaan!

Lusikkaleipiä