me&i

En ole yrityksen kätyri ;)

Aika moneen kyseisen merkin vaatteeseen olen ollut tyytymätön, ovat menneet muutamassa pesussa jo aivan nuhjuisiksi, mutta sitten löytyy myös niitä lemppareita. Erityisesti nämä haaremit ovat meidän suosikkeja ja niitä onkin useammat erilaiset. Pitkäikäiset ja niin söpöt. Pitkien resoreiden ansiosta myös kenkien pukeminen on helpompaa. Tykkään! Paitsi hinnasta...

Jokseenkin haasteellista oli saada kuva tuosta omppupepusta. Aarre ehti sotkea koko olohuoneen siinä välissä, kun minä juoksin kamera kädessä perässä.. Poika on kameraa nopeampi ja osaa käyttää tilaisuuden aina hyväksi. :)

Topattuna

Kaivoin varastoon jo viime talvena hommatun toppahaalarin esiin, joka näyttikin jo melkein liian sopivalta. Valitettavasti tai onneksi talvi kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin tulikin, joten toppakamppeet saa taas jäädä odottelemaan.

Lumi tuli ja meni..

Tulihan sitä lunta tänne eteläänkin. Ainakin päiväksi.

Herätessä huomasin vaalean peitteen maassa ja odottelin kerrankin malttamattomana Aarren heräämistä. Että pääsen näyttämään hänelle ensilumen!

Aarre sitten heräsi. Katseli ulos välinpitämättömästi. Lähdettiin nopeasti aamupalan jälkeen ulos, kärräsin hänet kaukana olevaan isompaan puistoon, jotta hän voisi nauttia näistä luonnon ihmeistä. Hän käveli tuskastuneena toppahanskat kädessä ja hetkessä raivostui. Puolen tunnin lepertelyn jälkeen ajattelin, että OKEI ANTAA OLLA ja nyt lähdetään kotiin. Kaupan päälle loppumatkan raivarit, iso poika makasi pitkin pituuttaan rattaissa ja huusi hiki päässä vetäen selkää kaarelle. Ulkovaatteita riisuessa nukahti syliin, kun hengitys vihdoin tasaantui.

Aina ei mene ihan odotusten mukaisesti ;)

Retki kirjastoon

Olen aina tykännyt kirjastoista ja piipahdetaankin silloin tällöin lasten kanssa leikkimään (Aarre) ja lainaamaan kirjoja (tyttö) ja muistelemaan lämmöllä omia kirjastohetkiä. (äiti)

Lapsena lempparikirjojani oli Anni Polvan Tiina-kirjat. Lainasin ja luin ne moneen kertaan ja vieläkin muistan sen kutkuttavan tunteen, kun jännitin tulevia juonenkäänteitä. Kävin usein lainaamassa kirjoja ja luin paljon. Välillä meni kirja päivässä, kun ei jännittävää kirjaa vaan voinut jättää kesken.

Pitäisi lukea enemmän vieläkin.

Minä poika moppaan

Jatketaan jouluisissa tunnelmissa, kun meidän tonttupoika päätti kaapista kiskoa tonttulakin päähänsä ja ruveta siivoamaan.. Muutaman kerran ollaan otettu osumaa tuon mopin kanssa kun Aarre on vähän liiankin innoissaan siivoillut, mutta hyvähän se on harjoitella pienestä pitäen. 7-vuotiaan käteen ei moppi nimittäin vahingossakaan eksy eikä mikään muukaan siivousväline.

Häiritsee kun tuolla taustalla on makuuhuoneen ovi auki ja lattiallakin näkyy olevan jotain ylimääräisiä leluja. Normaalistihan leluja on lattialla kasapäin, vaikka ne kerätäänkin kasaan joka päivä moneen kertaan. Useimmissa blogeissa kuitenkin näkyy vaan kiiltävää pintaa vailla likatahroja tai leluröykkiöitä, joten jollain tasolla sitä itsekin yrittää pyrkiä samaan eli käytännössä ennen kuvanottoa siirrän kamalan kasan kamaa sivuun ja luon illuusion siitä, että täysin siistiä meilläkin on. Kaikki ei siis tosiaan ole aina sitä miltä näyttää enkä toivon mukaan ole ainut fuskaaja.. ;)

Valot

Päätin ripustaa naapurien kauhuksi ensimmäiset talvivalot, koska joku muukin naapurustossa oli jo rohkaistunut pari viikkoa aikaisemmin. Eli mitä muut edellä niin sitä minä perässä... Ensimmäiset valot tosin koristavat tyttären huoneen ikkunaa, joten en pääse niistä kovinkaan paljoa nauttimaan. Hän ei tykkää nukkua pimeässä, joten tässä oiva ratkaisu pulmaan ;)

Vielä en taida kuitenkaan muita valoja uskaltaa kaivaa esiin, vaikka tyttö jo yritti vähän yllyttääkin. Kynttilät saavat riittää tähän hätään.

Pisarat

Muutaman viikon aikana on puista lehdet putoilleet, yhtäkkiä näyttää piha niin suojattomalta ja orvolta. Ei enää lehdet piilota mitään taakseen. Ensimmäinen syksy tässä kodissa, odotan jo ensimmäistä talvea.

Rainbow

Värien ystävänä sorruin tämän nimeltä mainitsemattoman ;) välikausihaalarin ostamiseen, kun se eräässä nettikaupassa tuli vastaan puoleen hintaan. Minun on vaikea vastustaa värejä ja alennusmyyntejä.

Viime aikoina en ole juurikaan ostellut lisää vaatteita jälkikasvulleni tai edes selaillut huokaillen nettikauppojen valikoimia päiväuniaikaan, onneksi. Näin jälkikäteen voin todeta, että vauvavuoden aikana vaateostoksia tuli tehtyä vähän enemmänkin kuin silkkaan tarpeeseen. Väsyneenä ei aina tai useinkaan jaksanut olla aktiivinen ja pitää yllä sosiaalisia suhteita, mutta shoppailun pystyi hoitamaan kotisohvaltakin. Ja se piristi montaa harmaata ja univelkaista päivää.

Lohtushoppailin, koska ostamisesta tuli hyvä mieli. Eikä se ostaminen vieläkään epämukavalta tunnu, mutta nyt elämä tuntuu olevan balanssissa siltä osin eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä ja häpeää liiasta tuhlailusta vaan voi iloita niistä ostoksista, jotka tekee :)

 

Vauvajuhlat

Eilen vietettiin rakkaan ystävän vauvajuhlia. Maha täynnä herkkuja ja hyvää seuraa. Liian harvoin tulee enää juhlia järjestettyä, kun mukavuudenhalu vie useimmiten voiton. Ajatus leipomisesta ja siivoamisesta ei järin innosta, vaikka aina onkin niin hauskaa. Ja aina miettii jälkikäteen, että näitä lisää!

Meinasin ensin tehdä vaippakakun, sillä olinhan sen jo kerran onnistunut väkertämään, mutta päädyin lopulta kuitenkin toisenlaiseen lahjaan. Onneksi. Tuleva äiti nimittäin sai jo muutenkin kaksi vaippakakkua ;) Ja oi voi niitä pieniä vaatteita, voiko niistä koskaan saada yliannostusta?

Kuvia tuli otettua vähänlaisesti, kun kamera vaan unohtui laukkuun.

Pikkuruisia kietaisubodyja

Äiti, äiti, äiti

Aarrella on menossa "äitivaihe".

Vain äiti saa lukea kirjoja
Vain äidin lahkeessa on kiva roikkua
Äidin syliin pitäisi päästä koko ajan
Äiti saa suukkoja yksinoikeudella (voi kääk miten suloista kun toinen laittaa huulet tötterölle)
Äiti osaa pukea paremmin
Äidin luona on aina jotain jännää, jota on pakko päästä katsomaan

Enää pitäisi oppia sanomaan se maaginen sana, jolla kutsua minut luokseen... ;)

Mummo!

Pyjamabileet

Kannatti mennä hehkuttamaan, sillä tautiaalto tietenkin palasi yhden terveen päivän jälkeen perheeseemme. Päivät muistuttavat lähinnä pyjamabileitä, kun kukaan ei jaksaisi vaihtaa vaatteita päälleen ja herkkuja menee alas tasaiseen tahtiin (no kun eihän kipeänä mikään terveellinen maistu..)

Olisi kiva saada molemmat lapset samaan kuvaan. Aikaisemmin luulin sen olevan haastavaa, mutta nyt luulen sen olevan täysin mahdotonta. Siinä vaiheessa kun nostan kameran esiin niin pienempi on jo huoneen toisessa päässä, väkisin se ei paikallaan pysy ja suostuttelukin menee kuuroille korville. Hmm. Enkä välttämättä haluaisi kuvia, joissa taaperolla on toisessa kädessä leipäpala ja naama voin peitossa. Yrityksen ja erehdyksen kautta, ehkä mä joskus saan ne kuvat otettua ja vielä esiteltyäkin.. :)

Taka jeejee ;)

IKEA

Jes! Tänään ei kukaan ollut enää kuumeessa, joten me reippaana lähdettiin ulos jo ennen yhdeksää. Aamut tuntuvat välillä loputtoman pitkiltä, kun liian aikaisin ei viitsisi ulos mennä. Eikä sisälläkään meinaa keksiä mitään tekemistä. Mutta ainakaan tämän seudun puistoissa ei näy ainuttakaan lasta ennen yhdeksää?!

Ja kotiäiti kaipaa seuraa. Ja vaikka ei aina juttuseuraa saisi niin sekin jo lohduttaa, että joku toinenkin samassa elämäntilanteessa eksyy samaan puistoon.

 

Me asutaan lähellä IKEAa. Voin myöntää häpeilemättä, että 80 % huonekaluistamme on ostettu kyseisestä huonekaluliikkeestä ja niillä käytävillä on suhattu useina tylsinä iltoina. Joskus on hurautettu pihaan vaan jäätelön takia, lihapullatkin kelpaa molemmille lapsille ja harvoin ne vanhemmiltakaan syömättä jää.. Aamupalakin on testattu. Lapsiparkki on luksusta! Huonekalujen kokoaminen on ainut asia, jonka mielelläni jättäisin väliin... ;)

Olen siis hyvin koukutettu asiakas, joka palaa aina uudelleen ja uudelleen.  Tärkeimpänä syynä tosin taitaa olla se, ettei budjetissa ole tilaa monen tuhannen euron sohvalle vaikka se kaupassa niin kovin houkuttelevalta näyttääkin..

Sairastupa

Täällä sairastetaan jälleen.

Kaivataan ulos, luetaan samoja kirjoja yhä uudelleen ja uudelleen, mitataan lääkettä, laitetaan suppoja, nukutetaan, lahjotaan syömisestä kieltäytyvää lasta rusinoilla ja omenamehulla, herätään öisin lohduttelemaan tuhat ja yksi kertaa.. Tuntuu, ettei päässä kulje enää ainuttakaan järkevää ajatusta, kun on pyörinyt liian kauan olohuoneen ja makuuhuoneen välimaastossa eli muutaman metrin säteellä.

Onneksi tänään kuume oli laskusuunnassa. Tämän jälkeen osaan taas ainakin hetken arvostaa ihan vaan pihalla nököttämistä.