Herätessä huomasin vaalean peitteen maassa ja odottelin kerrankin malttamattomana Aarren heräämistä. Että pääsen näyttämään hänelle ensilumen!
Aarre sitten heräsi. Katseli ulos välinpitämättömästi. Lähdettiin nopeasti aamupalan jälkeen ulos, kärräsin hänet kaukana olevaan isompaan puistoon, jotta hän voisi nauttia näistä luonnon ihmeistä. Hän käveli tuskastuneena toppahanskat kädessä ja hetkessä raivostui. Puolen tunnin lepertelyn jälkeen ajattelin, että OKEI ANTAA OLLA ja nyt lähdetään kotiin. Kaupan päälle loppumatkan raivarit, iso poika makasi pitkin pituuttaan rattaissa ja huusi hiki päässä vetäen selkää kaarelle. Ulkovaatteita riisuessa nukahti syliin, kun hengitys vihdoin tasaantui.
Aina ei mene ihan odotusten mukaisesti ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti