Kaivataan ulos, luetaan samoja kirjoja yhä uudelleen ja uudelleen, mitataan lääkettä, laitetaan suppoja, nukutetaan, lahjotaan syömisestä kieltäytyvää lasta rusinoilla ja omenamehulla, herätään öisin lohduttelemaan tuhat ja yksi kertaa.. Tuntuu, ettei päässä kulje enää ainuttakaan järkevää ajatusta, kun on pyörinyt liian kauan olohuoneen ja makuuhuoneen välimaastossa eli muutaman metrin säteellä.
Onneksi tänään kuume oli laskusuunnassa. Tämän jälkeen osaan taas ainakin hetken arvostaa ihan vaan pihalla nököttämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti