Joulupuuhia

Ollaan keksitty jokaiselle päivälle jotain jouluista puuhaa, jotta esikoinen jaksaisi paremmin odottaa aattoon asti. Eilen koristeltiin pipareita, syötiin riisipuuroa kanelisokerilla ja juotiin glögiä.

Ensimmäistä kertaa vuosiin mulla ei ole joulustressiä, ei tarvitse juosta kaupoissa eikä miettiä korttien postitusta. En osta muutamaa pakettia enempää enkä lähetä ollenkaan joulukortteja. Olen aina tykännyt lahjoista ja aluksi kauhistuinkin ajatuksesta, että en ehkä itsekään saisi yhtään lahjaa tänä vuonna. Ei yhtään pakettia, ei yllätyksen yllätystä. Tylsää. Mitä pidempään asiaa kuitenkin mietin, sitä varmemmaksi tulin. En halua rynnätä ostoskeskukseen muiden mattimyöhäisten kanssa, en jaksa panikoida korttien kanssa, en tarvitse mitään. 

Päätöksen tekemisen jälkeen tuntuu hyvältä. Joulunaika on saanut minut herkistymään ja miettimään kaikkea kokemaamme. Olen niin kiitollinen ja siksi aion pyhittää tämän joulun muiden auttamiseen.

Unihuuto!

Reissun jälkeen Aarren yöunet on mennyt ihan plörinäksi. Parina viime yönä heräilyjä on ollut varmaan 5-10, olen seonnut laskuissa jo alkuyöstä. Aarre herää huutamaan silmät kiinni eikä tutin nostaminen tai taputtelu auta ollenkaan kuten ennen. Huuto vaan kasvaa kunnes hänet rauhoitetaan sylissä tai rinnalla. Nukkuvana hänet sitten pitää hivuttaa takaisin omalle paikalleen, jossa joko unet jatkuu tai huuto alkaa uudestaan.

Esikoinen on ollut aina huono nukkumaan ja nyt hänenkin unet ovat alkaneet ottaa takapakkia. Hän herää aamuyöstä Aarren huutoihin eikä aikaakaan kun hänkin jo seisoo sängyn vieressä sanoen, että "äiti mä en saa unta" tai "äiti mä näin painajaista". Ja äidin sydän on heikko näissä nukkumisasioissa, joten siksi hän kääntyy aina minun puoleeni. Tiedän kyllä, että olen itse osasyyllinen esikoisen huonoihin uniin.

Olen muutenkin kyllä aika lepsu. Ei kai se oo niin justiinsa! ;)
 

Isosisko

Pikkuveli

Väsyttäis!

Joulua kotiin

Esikoinen totesi, ettei täällä näytä kovinkaan jouluiselta, joten pitihän meidän heti ryhtyä tuumasta toiseen ja aloittaa jouluvalojen kanssa hikoileminen ;) Valojen asentamisen jälkeen päädyimme vielä askartelemaan lumihiutaleita. Inhoan yleensä askartelua, mutta näiden parissa kului aika leppoisasti. Olihan se jo aikakin tehdä jotain jouluun liittyvää, tänä vuonna jouluvalmistelut ovat jääneet normaalia myöhäisemmäksi. Ei se mitään, pipareita on kuitenkin syöty, glögiä juotu, lelukatalogeja selattu urakalla ja ehtiihän tässä vielä vaikka mitä.

Nukkumaan menossa uudessa pyjamassa :)

Vauvan kanssa matkustamisesta

Pitkät lennot on yleensäkin tuskaisia, joten eivät ne herkkua vauvankaan kanssa ole. Pienessä purkissa yrität viihdyttää milloin väsynyttä ja milloin muuten vaan kitisevää vauvaa, joka taas ei malta nukkua vaan haluaa katsella joka suuntaan kunnes hermostuu. Siinä sitten yrität pysyä rauhallisena vaikka mielen jo valtaa kauhuskenaario siitä kuinka lapsi huutaa pää punaisena koko loppumatkan. APUA. Vauvakori vähän auttoi sentään. Yhdeksän tunnin lentomatkan jälkeen kuvittelin tietysti vihdoin voivani hengähtää, mutta New Yorkissahan odotti vielä maahantulotarkastus, joka ainakin meidän tapauksessa kesti kauan. Jono oli älytön eikä virkailijoilla ollut minkäänlaista kiirettä. Juttelivat vain toisilleen ja verkkaiseen tahtiin ottivat ihmisiä vastaan. Jokaisesta otettiin sormenjäljet sekä valokuvat, meiltä kyseltiin vain matkan tarkoituksesta ja se oli siinä. Mutta se jonotus kitisevä vauva sylissä pitkän lennon jälkeen oli rankkaa...

Ihmiset olivat todella ystävällisiä joka paikassa ja vauva sai päät kääntymään lähes aina. Kantoliina oli ihmetyksen aihe numero yksi ja siitä riitti puheenaihetta joka päivälle. Liinan kanssa pääsääntöisesti sitten liikuttiinkiin, vaikka välillä olisi kyllä ollut kiva vaan työntää Aarre rattaisiin. Rattaiden kanssa liikkuminen oli kuitenkin tuskaa, monilla metroasemilla ei ollut hissiä laisinkaan ja metron portit on niin kapeat, ettei niistä minkäänlaiset rattaat varmaan olisi läpi mahtuneet. Eli rattailla mennessä jouduimme käyttämään aina "invaovea", jonka avaaminen sai aina aikaan mukavat ääniefektit... Joista kukaan ei kylläkään välittänyt. Rattaita ei paljon muutenkaan katukuvassa näkynyt. Bugaboo Beet tuli tosin useaan otteeseen vastaan, mutta suurin osa lapsista kulki nukenrattaiden kokoisissa sateenvarjorattaissa, joiden rinnalla meidän Quinny Zappitkin näyttivät jättiläisiltä. Meillä ei ollut turvakaukaloa mukana, joten kuljettiin kävellen tai julkisilla kaikki matkat. Yhtenä päivänä vuokrattiin auto ja ajeltiin kaupungin ulkopuolelle.

Joka puolella oli vilinää ja vilskettä, valoja ja mainoksia. Aamuisin sai sentään kävellä rauhassa. Me heräiltiin useimpina aamuina jo kuuden aikoihin ja sitten lähdettiinkin aikaisin kävelemään pitkin katuja. Aikaero tuotti vähän vaikeuksia kaikille, joten yöunet jäi melkein joka yö noin kuuden tunnin mittaisiksi... Höystettynä tietysti parilla heräämisellä, kun Aarrekaan ei oikein osannut nukkua hotellin sängyssä. Aikamoista "lomaa" ;)

EDIT: Tämän paatoksen päälle nukuttiin Aarren kanssa 13 tuntia, (toki heräiltiin välillä syömään) joten nyt alkaa olemaan suhteellisen normaali olo :) Tarina jatkuu kunhan ehdin kirjoittamaan.

New York

Piti kirjoittaa matkapäiväkirjaa, mutta surkean nettiyhteyden vuoksi se sitten jäi. Tulin kuitenkin lisäämään muutamia kuvia nyt ennen kentälle lähtemistä. Johan tässä koti-ikävä onkin, joten ihan mukava palata Suomeen :)

Vilinää ja vilskettä on riittänyt, mutta siitä lisää myöhemmin..

Tehtävänanto

Pyysin miestä ottamaan kuvia meidän uusista matkarattaista, jotka saapuivat vihdoin eilen. Nyt voidaankin sitten arvuutella, että mitkä menopelit on kyseessä, koska rattaista näkyy kuvissa vähän työntöaisaa ja kuomua :D Pistä mies hommiin ja tee itse perässä?

Matkakuumetta

                                                    Aarren mitat viiden kuukauden iässä
                                                    Paino: 5,2 kg
                                                    Pituus: 60,6 cm

Rokotukset nostatti taas vähän kuumetta ja muutenkin Aarre oli aika levoton vuorokauden ajan, mutta nyt näyttäisi kaikki olevan taas normaalisti. Aarre ei tykkää piikeistä sitten yhtään, lepyttely kestää tosi pitkään kun hän menee melkein paniikkiin. Keskosille varmaankaan usein tulee piikkikammo.

Painoa voisi tulla enemmänkin, mutta mitä sitä nyt turhaa keskikäyrää kulkemaan. Esikoinen kulki yläkäyrällä ja Aarre alakäyrällä. Aarre saa vielä paljon huomiota osakseen, ihmiset kääntää päätään ja ihastelee. Toista se oli ison vauvan äitinä kun kehut oli tyyliin "on oltu ruoka-aikaan kotona" ja "eihän se näytä enää vauvalta ollenkaan". Usein tuli paha mieli muiden sanomisista. Iso koko ei tee vauvasta yhtään vähempää vauvaa.

Kaksi yötä matkaan enää! Jännittää yhdeksän tunnin lentomatka ja aikaero. Otanko mukaan repun vai liinan vai molemmat? Uudet matkarattaatkin ostettiin, jotka tulevat vasta tänään eli ei osata niitäkään ollenkaan vielä käyttää. Eniten ehkä jännittää se julki-imetys. Mitenköhän siellä New Yorkissa siihen suhtaudutaan? Kai se on pukeuduttava johonkin kokovartaloponchoon, jonka alla uskaltaa imettää... ;)

Tiedän, ettei näin pientä varmaan kannattaisi vielä Bumbossa istuttaa. Aarre vaan tykkää niin kovasti, että on saanut istua siinä muutaman minuutin silloin tällöin :)