Vauvan kanssa matkustamisesta

Pitkät lennot on yleensäkin tuskaisia, joten eivät ne herkkua vauvankaan kanssa ole. Pienessä purkissa yrität viihdyttää milloin väsynyttä ja milloin muuten vaan kitisevää vauvaa, joka taas ei malta nukkua vaan haluaa katsella joka suuntaan kunnes hermostuu. Siinä sitten yrität pysyä rauhallisena vaikka mielen jo valtaa kauhuskenaario siitä kuinka lapsi huutaa pää punaisena koko loppumatkan. APUA. Vauvakori vähän auttoi sentään. Yhdeksän tunnin lentomatkan jälkeen kuvittelin tietysti vihdoin voivani hengähtää, mutta New Yorkissahan odotti vielä maahantulotarkastus, joka ainakin meidän tapauksessa kesti kauan. Jono oli älytön eikä virkailijoilla ollut minkäänlaista kiirettä. Juttelivat vain toisilleen ja verkkaiseen tahtiin ottivat ihmisiä vastaan. Jokaisesta otettiin sormenjäljet sekä valokuvat, meiltä kyseltiin vain matkan tarkoituksesta ja se oli siinä. Mutta se jonotus kitisevä vauva sylissä pitkän lennon jälkeen oli rankkaa...

Ihmiset olivat todella ystävällisiä joka paikassa ja vauva sai päät kääntymään lähes aina. Kantoliina oli ihmetyksen aihe numero yksi ja siitä riitti puheenaihetta joka päivälle. Liinan kanssa pääsääntöisesti sitten liikuttiinkiin, vaikka välillä olisi kyllä ollut kiva vaan työntää Aarre rattaisiin. Rattaiden kanssa liikkuminen oli kuitenkin tuskaa, monilla metroasemilla ei ollut hissiä laisinkaan ja metron portit on niin kapeat, ettei niistä minkäänlaiset rattaat varmaan olisi läpi mahtuneet. Eli rattailla mennessä jouduimme käyttämään aina "invaovea", jonka avaaminen sai aina aikaan mukavat ääniefektit... Joista kukaan ei kylläkään välittänyt. Rattaita ei paljon muutenkaan katukuvassa näkynyt. Bugaboo Beet tuli tosin useaan otteeseen vastaan, mutta suurin osa lapsista kulki nukenrattaiden kokoisissa sateenvarjorattaissa, joiden rinnalla meidän Quinny Zappitkin näyttivät jättiläisiltä. Meillä ei ollut turvakaukaloa mukana, joten kuljettiin kävellen tai julkisilla kaikki matkat. Yhtenä päivänä vuokrattiin auto ja ajeltiin kaupungin ulkopuolelle.

Joka puolella oli vilinää ja vilskettä, valoja ja mainoksia. Aamuisin sai sentään kävellä rauhassa. Me heräiltiin useimpina aamuina jo kuuden aikoihin ja sitten lähdettiinkin aikaisin kävelemään pitkin katuja. Aikaero tuotti vähän vaikeuksia kaikille, joten yöunet jäi melkein joka yö noin kuuden tunnin mittaisiksi... Höystettynä tietysti parilla heräämisellä, kun Aarrekaan ei oikein osannut nukkua hotellin sängyssä. Aikamoista "lomaa" ;)

EDIT: Tämän paatoksen päälle nukuttiin Aarren kanssa 13 tuntia, (toki heräiltiin välillä syömään) joten nyt alkaa olemaan suhteellisen normaali olo :) Tarina jatkuu kunhan ehdin kirjoittamaan.