Muskarissa

Aarre oli ensimmäistä kertaa muskarissa.

Täytyy myöntää, että minulle tuli hiki ja posketkin taisi muutamaan kertaan punertua, kun poika veteli salin poikki eikä suostunut sylissä istumaan vaan kiemurteli itsensä irti otteestani. Kaikki olisi pitänyt tapahtua pikakelauksella, että Aarre olisi jaksanut keskittyä. Tahti oli aivan liian verkkaista ja leikit liian tylsiä, että ne olisivat jaksaneet kiinnostaa. Aarre töpötteli ympäri salia omaan tahtiinsa, minä juoksin perässä tai leikin paikallani yksinään. Palikat hän laittoi suuhun.

En silti aio luovuttaa vaan ensi viikolla ajattelin muiden kauhuksi ;) ilmestyä jälleen paikalle. Ei ne kaikki muutkaan 1-vuotiaat koko aikaa jaksaneet paikallaan pysyä. Ensi kerralla yritän vaan ottaa rennosti. Ei se ole niin vakavaa, vaikka pylly ei pysyisi sylissä. Ei sitä tarvitse miettiä, että mitä muut siitä ajattelee. Jokainen nauttikoon muskarihetkensä tavallaan.

Kannustusjoukot

Katsomossa kannustettiin. Tai Aarre pyöri hyrränä ympyrää, onnistui kerran heittämään tutin suoraan kentälle (aikamoinen ilmalento) ja pysyi paikallaan vain eväiden syönnin ajan. Ensi kerralla evääksi otetaan sitten jotain pitkäkestoista muonaa, jonka järsimiseen menee 30 minuuttia eilisen 5 minuutin sijaan. Kun eväät loppu niin tuholaisen pylly nousi penkistä :)

Kävelytreenejä

Aarre on siirtynyt lähes kokonaan konttaamisesta kävelyyn. Ulkona tosin pitää vielä avustaa kädestä pitäen. Kotona hän pyörii onnellisena ympäri mattoa, välillä pudoten pepulleen. Sitten vaan uudestaan ylös ja menoksi. Muutos kävi niin nopeasti, että olen vieläkin ihan ihmeissäni. Minun vauvani kävelee <3

Itkiskö vai nauraisko? :)

Tuttisuu

Aarre rakastaa tuttejaan. Yritetään vähentää käyttöä, mutta se on haastavaa koska Aarre hihkuu onnesta jo nähdessään tutin.. Hän suuttuu, jos tutti yritetään ottaa pois eikä tutteja saa olla näköpiirissä tai hän hyökkää kimppuun samantien. Mieluiten Aarre olisi tutti suussa koko ajan. Suutuspäissään tuttia sitten viskotaan minne sattuu. Voihan tutti. Miten siitä toisille voi tulla niin rakas? Ja kun joku on lapselle kovin tärkeää niin miten sen äiti voisi kieltää? Olkoon sitten tuttisuu, vähän aikaa vielä. Paheensa kullakin.

Kokeilin kameran "art filter" -toimintoa viimeisissä kuvissa. Ihan hauskoja tuli.

Blogiäidit ruokkii

Sain haasteen Riinan riemu -blogin Riinalta.

Punaisen ristin sivuille on nyt perustettu Blogiäidit ruokkii -niminen keräyslipas, jonka avulla kerätään blogivoimilla varoja katastrofirahastoon. Blogimaailmassa tunnettuun tapaan keräys kulkee haasteena blogista toiseen. Nälkäpäiväkeräys loppuu 15.9., joten tässä on mukavasti aikaa kierrättää haastetta!

Haastan mukaan:
Kurkistuksia
Haikaran jalanjäljillä
With arms wide open
Rakkaudesta sinuun.

Sinut on haastettu mukaan kantamaan kortesi kekoon! Auttaminen on mahdollista ilman, että sinun tarvitsee edes nostaa takapuoltasi tietokonetuolilta.

Voit osallistua Blogiäidit ruokkii -haasteeseen sinulle sopivalla tavalla. Osallistuminen on luonnollisesti vapaaehtoista.

1. Lahjoita

Tee omavalintainen lahjoituksesi Blogiäidit ruokkii -keräyslippaaseen tästä linkistä:

http://www.lahjoituslipas.fi/nalkapaiva/blogiaiditruokkii/lahjoita 

Virtuaalinen keräyslipas on SPR:n palvelu, jonka kautta lahjoitukset menevät turvallisesti suoraan SPR:n tilille. Tavoitteenamme on kerätä yhteensä 500€ lahjoitus Nälkäpäiväkeräykseen.

2. Haasta

Kerro Blogiäidit ruokkii -haasteesta blogissasi ja haasta mukaan 3-5 äitibloggaajaa. Linkitä haasteeseen nämä ohjeet ja www-osoite virtuaalisen keräyslippaan sivuille. Jos blogillasi on Facebook-sivut, voit kertoa haasteesta myös siellä.

 

Blogiäidit ruokkii -keräyksen takaa löytyy kaksi äitibloggaria, Kepulaisen äiti Äidinmaitoa-blogista ja Suski Piiri pieni pyörii -blogista. Heiltä saat tarvittaessa lisätietoa keräyksestä. Blogeissa raportoidaan myös keräyksen etenemisestä.

Turnauksessa

Tyttäreni ensimmäinen jalkapalloturnaus, jonne en päässyt mukaan Aarren sairastelun takia. Harmittaa, mutta tätähän elämä on. Aina kun olisi jotain hiukankin tärkeämpää menoa kuin hiekkalaatikon reunalla istuskelu niin joku on kipeänä.. Tai sitten musta vaan tuntuu siltä ;)

Kolme peliä, joista jokaisen jälkeen hän soitti minulle kertoakseen tilanteen. Kaksi häviötä, yksi voitto. Kaikki saivat mitalin.

Ihanaa yhdessäoloa.

Karhunpoika sairastaa..

..häntä hellikäämme.

Pieni on kipeä ja nukkuu paljon. Kuume on kova. Eilen hän makoili suurimman osan päivästä sylissäni tuijotellen tyhjyyteen silmät vain puoliksi auki. Tänään hän jaksoi jo leikkiä vähän aikaa. Ja syödäkin.

En uskalla hänen untaan häiritä kameralla, joten kaivelin muita kuvia tämän viikon varrelta. Noita keltaisia ruutuja (miksi tuota leikkiä edes kutsuttiin, kun en muista?!) katsellessa tulee nostalginen olo. Hetkihän siitä vasta on, kun heittelin sinne omia avaimiani ja hyppelin ruudusta toiseen... Ehkä tässä välissä ei olekaan niin kovin moni asia muuttunut? Vaikka on pelejä ja vempeleitä joka lähtöön niin silti lasten iloon riittää edelleen ne samat leikit, jotka minäkin lapsuudestani muistan. Hymy huulilla kuuntelen kun pihan lapset kokoontuvat yhteen leikkimään polea ja rofea, kirkkistä. Tyttöporukalla tehdään siksaksokkeloa, hypitään narua, pelataan sulkapalloa ja niin edelleen. Leikin valitseminen tuntuu olevan se haastavin osuus.