Täytyy myöntää, että minulle tuli hiki ja posketkin taisi muutamaan kertaan punertua, kun poika veteli salin poikki eikä suostunut sylissä istumaan vaan kiemurteli itsensä irti otteestani. Kaikki olisi pitänyt tapahtua pikakelauksella, että Aarre olisi jaksanut keskittyä. Tahti oli aivan liian verkkaista ja leikit liian tylsiä, että ne olisivat jaksaneet kiinnostaa. Aarre töpötteli ympäri salia omaan tahtiinsa, minä juoksin perässä tai leikin paikallani yksinään. Palikat hän laittoi suuhun.
En silti aio luovuttaa vaan ensi viikolla ajattelin muiden kauhuksi ;) ilmestyä jälleen paikalle. Ei ne kaikki muutkaan 1-vuotiaat koko aikaa jaksaneet paikallaan pysyä. Ensi kerralla yritän vaan ottaa rennosti. Ei se ole niin vakavaa, vaikka pylly ei pysyisi sylissä. Ei sitä tarvitse miettiä, että mitä muut siitä ajattelee. Jokainen nauttikoon muskarihetkensä tavallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti