Piparipoika

Ensi viikolla edessä oleva sairaalareissu tuntuu kovalta möykyltä kurkussa enkä ole saanut kuvattuakaan tämän tunteen vallassa. Pieni operaatio vain, joka on ollut tiedossa syntymästä lähtien, mutta silti pelottaa. En kai odottanut tämän päivän kuitenkaan koskaan tulevan. Tahmea olo.

Ihan itse tein..

Olen varmaan maininnutkin, että en erityisemmin pidä askartelemisesta tai käsitöistä. Koska en vaan osaa. Lehdissä, kirjoissa ja blogeissa kaikki ohjeet näyttää niin helpoilta ja lopputulos on uskomattoman kaunis, mutta kun minä alan väkertämään niin.. kröhöm... puolet jää kesken jo tekovaiheessa kun menetän hermoni ja loput sitten näyttää pikemminkin 2-vuotiaan eikä 27-vuotiaan tuotoksilta.

Tänään kuitenkin halusin tehdä jotain kivaa tyttäreni kanssa. Kaivettiin Hama-helmet esiin ja tehtiin lumihiutaleita sekä sydämiä. Saatiin jopa ripustettua yksi nauhallinen sydämiä keittiön ikkunaan. Olen aika ylpeä! Ja tämä oli oikeasti helppoa! ;)

Banaanipannari

Aarren lempiruoka on nykyään "baa" eli banaani, joten päätin tehdä tänään banaanipannaria välipalaksi. Välipalat ei meillä ole kovin vaihtelevia, koska ruokaa pitää saada nopeasti pöytään enkä ehdi sitä sen enempää miettimään. Aarre ei tykkää odottaa. Taikinan tekemisen ajaksikin jouduin nappaamaan hänet rengasliinaan, josta piti tietenkin koko ajan yrittää kurkotella jokaista purnukkaa ja vempainta kohden..

Oleellinen osa eli kuva itse pannarista vaan nyt jää uupumaan, kun oli niin kiire päästä maistamaan ja puolikkaasta pellillisestä ei sitten enää kehdannutkaan ottaa kuvaa.. Ulkonäkö kuitenkin oli ihan mukiinmenevä. Ja maku myös.

Vaan taaperosta se puolituntinen uunissa oli aivan liikaa ja luukkua piti koko ajan yrittää nykiä auki. Jos se vaikka kuitenkin aukeaisi.

Ohje:

1 litra maitoa

3 kananmunaa

3 banaania

1 1/2 dl sokeria

ripaus vaniljasokeria

ripaus suolaa

2 tl leivinjauhetta

5 dl vehnäjauhoja

75 g margariinia/voita

Sekoita kaikki ainekset toisiinsa, anna taikinan turvota vähän aikaa, pistä 225 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi ja yritä malttaa odottaa hetki sen maistamisen kanssa;)

me&i

En ole yrityksen kätyri ;)

Aika moneen kyseisen merkin vaatteeseen olen ollut tyytymätön, ovat menneet muutamassa pesussa jo aivan nuhjuisiksi, mutta sitten löytyy myös niitä lemppareita. Erityisesti nämä haaremit ovat meidän suosikkeja ja niitä onkin useammat erilaiset. Pitkäikäiset ja niin söpöt. Pitkien resoreiden ansiosta myös kenkien pukeminen on helpompaa. Tykkään! Paitsi hinnasta...

Jokseenkin haasteellista oli saada kuva tuosta omppupepusta. Aarre ehti sotkea koko olohuoneen siinä välissä, kun minä juoksin kamera kädessä perässä.. Poika on kameraa nopeampi ja osaa käyttää tilaisuuden aina hyväksi. :)

Topattuna

Kaivoin varastoon jo viime talvena hommatun toppahaalarin esiin, joka näyttikin jo melkein liian sopivalta. Valitettavasti tai onneksi talvi kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin tulikin, joten toppakamppeet saa taas jäädä odottelemaan.

Lumi tuli ja meni..

Tulihan sitä lunta tänne eteläänkin. Ainakin päiväksi.

Herätessä huomasin vaalean peitteen maassa ja odottelin kerrankin malttamattomana Aarren heräämistä. Että pääsen näyttämään hänelle ensilumen!

Aarre sitten heräsi. Katseli ulos välinpitämättömästi. Lähdettiin nopeasti aamupalan jälkeen ulos, kärräsin hänet kaukana olevaan isompaan puistoon, jotta hän voisi nauttia näistä luonnon ihmeistä. Hän käveli tuskastuneena toppahanskat kädessä ja hetkessä raivostui. Puolen tunnin lepertelyn jälkeen ajattelin, että OKEI ANTAA OLLA ja nyt lähdetään kotiin. Kaupan päälle loppumatkan raivarit, iso poika makasi pitkin pituuttaan rattaissa ja huusi hiki päässä vetäen selkää kaarelle. Ulkovaatteita riisuessa nukahti syliin, kun hengitys vihdoin tasaantui.

Aina ei mene ihan odotusten mukaisesti ;)

Retki kirjastoon

Olen aina tykännyt kirjastoista ja piipahdetaankin silloin tällöin lasten kanssa leikkimään (Aarre) ja lainaamaan kirjoja (tyttö) ja muistelemaan lämmöllä omia kirjastohetkiä. (äiti)

Lapsena lempparikirjojani oli Anni Polvan Tiina-kirjat. Lainasin ja luin ne moneen kertaan ja vieläkin muistan sen kutkuttavan tunteen, kun jännitin tulevia juonenkäänteitä. Kävin usein lainaamassa kirjoja ja luin paljon. Välillä meni kirja päivässä, kun ei jännittävää kirjaa vaan voinut jättää kesken.

Pitäisi lukea enemmän vieläkin.