Ihana aurinko!

Aarre kääntyi ekan kerran pari päivää sitten selältä mahalleen. Ja on nyt kääntyillyt joka päivä sen jälkeen. Myös öisin. Minä tietysti fiksuna heti hain kameran ja aloin maanittelemaan toista. Kato nyt miten hienoja leluja täällä on! Käänny vaan, äiti vähän kuvaa vaan... Mutta ei tietenkään ;) Kamera voittaa kääntymisen kymmenen nolla. Ja kaukosäädin. Miten ne omat lelut voi muutenkin olla niin epäkiinnostavia ja muiden tavarat niin mahdottoman kiinnostavia?

Ihana aurinko! Ollaan taas alettu reppuilemaan kun ei ole enää niin kylmä. Aarre viihtyy repussa paljon paremmin kuin vaunuissa. Bussissakin tuijottelee repusta maisemia ja vaunuissa yleensä ähisee kärsimättömänä. Esikoinenkaan ei tykännyt vauvana olla vaunuissa, joten tuttua touhua. Jossain vaiheessa se taas alkoi kyydissä viihtyä niin hyvin, että oli vaikea päästä koko menopeleistä eroon.. ;) "En mä jaksa kävellääää... Äiti kannaaaaaa... Rattaisiin..."

Olen saanut auringosta ilmeisesti ylimääräistä energiaa, kun olen jaksanut siivota, tehdä ruokaa ja ollut muutenkin pirteämpi. Aikaisempina vuosina en ole niin tykännyt keväästä. Yleensähän se on tarkoittanut kesätöiden hakua. Tammikuussa piti aloittaa hakemusten lähettäminen ja toivoa, että tulisi valituksi johonkin hanttihommaan muiden tuhansien joukosta. Panikointia, ahdistusta, epätoivoa. Miksei kukaan soita? Saankohan mä mitään paikkaaa? Eräänkin kesän vietin varastolla tehden raskasta vuorotyötä, neljässä vuorossa vielä. Nykyinen työni onkin sitten tavallinen toimistotyö eikä enää toivottavasti ikinä tarvitse kantaa stressiä kesätöiden hakemista. Kevät onkin ihan kiva :)