Totuuden sanoja

Äsken kun nukutin rimpuilevaa mustekalaa sylissäni, mieleeni muistui tämä runo. Eikä enää ärsyttänyt. Kauan sinua odotimme ja nyt on muka koko ajan niin kiire.

Valoisana tammikuun päivänä
poika haluaa kertoa kanssani tarinoita
joissa eläin paistaa lättyjä,
kirja on töissä kirjastossa, tuoli ontuu
jalkaansa, piano pesee hampaat.
Pakkanen on niin kova
että nyt sellaista voi tapahtuakin.
Ja lakkaamatta on kerrottava
jotta niin tulisi, sillä päivä on lyhyt, ja elämä,
jokainen syliinnukahtaminen ainut. 

Kari Levola

Aarre sai uudet hienot haalarit mittatilaustyönä. On niin vaikea löytää Aarrelle sopivia vaatteita kaupasta, kun leveyden puolesta mahtuisi yleensä kaksi vauvaa sisään. Ja olkaimet putoaa aina minihartioilta ja housut taas ei pysy päällä lainkaan. Ja joka paikasta pussittaa. Ja tarpeeksi pieniä kenkiä ei löydy mistään.. Ja minä olen

turhamainen, KYLLÄ... :)