Äidin ikävästä

Esikoinen on ollut muutaman yön mummin ja vaarin kanssa mökillä. Hetken se hiljaisuus on ihanaa kunnes se tunne muuttuu epämääräiseksi möykyksi ja kaikki alkaa tuntumaan jotenkin nihkeältä. Aamupuuroa keittäessä toivoo jo, että kohta kuuluisi portaiden kopinaa ja tyttö takkutukkainen kiipeäisi pöytään, jotta voitaisiin käydä pakolliset aamuväittelyt siitä, onko hampaat jo pesty, tukka harjattu ja niin edelleen.

Olo ei tunnu kokonaiselta, jos lapset ei ole lähettyvillä.

Tänään hän tulee kotiin <3