Ihmisen paras ystävä

Rakastan värejä. Keltaista, punaista, oranssia, vihreää. Katseeni kiinnittyy aina kaikkeen värikkääseen. Pieniin yksityiskohtiin, jotka jäävät helposti unohduksiin ellei niitä poimi kameralla talteen.

Kuvatessa on myös tärkeä muistaa, että toiset hetket kuuluu elää ilman kameraa. Joskus kamera kannattaa jättää lipaston päälle ja vaan nauttia lapsista, lämmöstä, jääkylmästä juomasta. Kohtuus kaikessa koskee myös kuvaamista.

Aarre löysi koirakaverin, Kamun. Hän olisi jatkuvasti halunnut tehdä lähempää tuttavuutta, mutta siinä vaiheessa kun pienet sormet tavoitti turkin niin Kamu lähti karkuun.. Palaten kymmenen sekunnin päästä takaisin ja leikki alkoi alusta. Aarre oli ihmeissään, turkkikin niin pehmeä.

Esikoinen heitti tai ainakin yritti heitellä leipiä. Tuli ihan oma lapsuus mieleen.