Kaivelin tänään vaatelaatikkoa, joka on työnnetty sänkymme alle pölyttymään. Voi niitä pieniä bodyja ja hattuja ja haalareita. Miten voi niin pieniä ollakaan? Miten tuo poika on voinut olla joskus niin pieni, että hukkui pienimpiinkin vaatekappaleisiin?
Samalla tunsin myös haikeutta, koska en varmaankaan koskaan saa enää niin pientä ihmettä syliini. Silloin se oli ikävää ja kamalaa, nyt se tuntuu haikealta. Ikävät ajatukset eivät enää vaivaa, en tunne kateutta muita äitejä kohtaan, en sure menetettyjä alkuhetkiä. Joskus vain mietin, että miten kaikki se on vaikuttanut Aarreen ja hänen tulevaisuuteensa.
 |
| Eka hattu :D |
 |
| Eka yökkäri ja nykyinen yökkäri |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti