Virpomaan oli päästävä ja hyvinhän se sujuikin, vaikka olin etukäteen vähän huolissani. Ja varoittelin siitä, että kaikki ihmiset eivät välttämättä tykkää virpojista. Ja opastin kysymään ensin lupaa ja muista sitten sanoa kiitos ja niin edelleen. Turhaan pelkäsin, hyvä mieli jäi kaikille ja yritettiin sitä jakaa eteenpäin myös muille lapsille, jotka meidän ovelle uskaltautuivat :) Pieni juttu aikuisille, mutta iso juttu lapselle.
Omaa oloani kuivaisin sanalla ahdas. Koneella istuminen on alkanut käymään mahdottomaksi, kun henki ei enää kulje. Portaiden ylös käveleminen kestää ja kestää. Supistus tulee jo kylkeä kääntäessä. Kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Kohta hän on täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti