Hiihtoloma

Viikonloppu vetelee viimeisiään. Ensi viikon saan nauttia molempien lasten seurasta, kun on hiihtoloma. Katsotaan nyt mitä tekemistä meille oikein keksin. Olen vähän arka lähtemään mihinkään kahden kanssa kun yleensä meidän päästessä perille vaikka leikkipuistoon niin Aarre herää ja alkaa kitisemään vaunuissa eikä meinaa enää nukahtaa uudestaan. Enkä jaksa häntä kovin pitkään raahata sylissä ja kantoliinan/repun kanssa on sitten ne pukeutumisongelmat.

Aarre ei edelleenkään viihdy mahallaan, joten hän on keksinyt tavan päästä pois epämiellyttävästä tilanteesta eli kierähtämään masulta selälleen. Hyvä Aarre! Toiseen suuntaan ei vielä onnistu, mutta ehtiihän tässä.

Viikonlopun vähäinen kuvasaldo :)

Vanhojen tanssit

Ollaan ihasteltu tansseja nyt jo kahtena vuonna peräkkäin. Tänä vuonna oli pikkuveljeni vuoro.

Aarre jaksoi hienosti istua koko reilun tunnin sylissä tanssijoita tuijotellen. Siskokin tykkäsi ja ihasteli pukuloistoa. Minä mietin, että miten nämä vuodet on näin nopeaan kulkenut. Ihan hetki sittenhän minä olin tuolla tanssimassa. Yhdeksän vuotta sitten :)

Äitinä minusta on tullut tällainen vuosien perään huokailija, aikaisemmin en voinut sietää sitä ominaisuutta ihmisissä. Mitä te nyt niitä vanhoja muistelette ja jauhatte. Ketä kiinnostaa. Hohhoijaa. Mietin mennyttä ja tulevaa ja olen jo silmät kyynelissä, kun ajattelen omia lapsiani tuolla tanssimassa. (vaikka olenkin hyvin tietoinen siitä, että he eivät välttämättä edes mene lukioon tai halua tanssia ainuttakaan tanssia..)

Valitettavasti kuvasaldo tanssijoista jäi kehnoksi, kun paikkamme olivat sen suhteen aika huonot.

Varaäiti

Sisko aina iloisena auttamassa :)

Keittiön muutos

Saatiin meidän keittiö vihdoin valmiiksi ja puuttuvat vetimetkin kiinnitettyä. Jee! Meillähän ei ole mitään kokemusta remontoinnista, joten ei uskallettu kovin suuria muutoksia tehdä eikä muutenkaan oltu valmiita käyttämään kauheasti rahaa, koska muutto tulee varmaan ajankohtaiseksi tässä lähiaikoina.

Mitä tehtiin: Vaihdettiin ovet, vetimet, hella, liesituuletin, päällystettiin työtasot dc-fixillä eli kontaktimuovilla ja sitten jotain pienempiä juttuja. Mutkia matkassa oli jonkin verran. Oikean kokoisia yläkaappien ovia ei löytynyt mistään, joten jouduttiin ottamaan pari senttiä liian korkeat. Liesituulettimen asentaminen aiheutti harmaita hiuksia. Etukäteen pelätty kontaktimuovin asentaminen työtasoon taas onnistui yllättävän kivuttomasti. Ja minä yleensä mokaan kirjojenkin päällystämisen. Ei uskallettu lähteä vaihtamaan työtasoja, joten siksi päädyttiin tuohon muoviin. Kestävyydestä en voi tietenkään mitään vielä sanoa, mutta ainakin on helppo vaihtaa jos jotain ongelmia tulee. Kuvissa työtaso näyttää melkein samanlaiselta kuin ennen, mutta läheltä katsottuna on ihan erinäköinen. Tosi siisti tuli eikä jäänyt mitään kupruja. Itse en normaalisti valitsisi keittiööni näin paljon valkoista, mutta yritin nyt valita mahdollisimman neutraalit vaihtoehdot. Seuraava omistaja tehköön sitten mitä haluaa :)

Tuolle "allasosastolle" emme tehneet mitään, vaikka se onkin hirveän ruma. Olisi vaan mennyt liian hankalaksi.

Ihanaa, että saatiin tämä vihdoin tehdyksi. Eka kerta on varmasti vaikein, mutta nälkä kasvaa syödessä. Nyt mä haluan uuden kodin! En kestä tätä postimerkin kokoista pihaa, josta voi kesäisin pälyillä naapuria aidanrakojen välistä.

Valitettavasti en ottanut ennen kuvia, mutta onnistuin löytämään pari vanhaa kuvaa ajalta, jolloin asunto oli vielä tyhjillään. Kaapistot oli harmaat

Katso äiti, minä osaan

Aarrella on tänään puoli vuotta korjattua ikää. Hän ei käänny eikä konttaa, mutta siirtyi tänään ihan uusiin ulottuvuuksiin. Seisomaan. Olin ihmeissäni, onnellinen, järkyttynyt ja melkein sanaton, kun katsoin Aarren heiluntaa seisoalteen. Missä ihmeen välissä hän tämänkin on ehtinyt oppimaan? Näihin kuukausiin on mahtunut niin paljon, ettei sanat edes riitä kertomaan. Ihmeitä, pieniä ja suuria. Kyllähän sen jokainen äiti tietää, kun sydän meinaa pakahtua. Uuden oppimisen ilosta ja ylpeydestä ja samalla myös haikeudesta.

Sä oot pihlajanmarja,
oot leijonanharja,
hahtuvakerä ja silmänterä,
oot manteli ja riisipuuro,
lämmin sadekuuro,
puunlatvan läpi auringonvalo,
punamullalla maalattu talo,
oot mansikkapuutarha, sienikori,
ja aamuvarhainen kauppatori,
oot jäniksenpoika ja kultakala,
taskussa lämmennyt kaarnapala,
oot tikan koputus koivupuussa,
ja hunaja joka sulaa suussa,

oot sylikäärö ja kainalokana,
oot maailman kaikkein kaunein sana.

J. Venho 

SGA

Kuukausi sitten murehdin Aarren painoa, joka ei nouse tarpeeksi. Käytiin jälleen punnituksessa ja painoa oli tullut kuukaudessa 400 grammaa. Ei taaskaan tarpeeksi. Pituutta sentään oli tullut reilummin ja se oli jo iso helpotus. Väistämättä ne vauvat kasvaa eikä tähän auta kuin aika. Muutaman vuoden päästä voidaan sitä kasvua sitten jo luotettavammin ennustaa. Tulevaisuus on kuitenkin aina tuntematon. Meillä kaikilla.

Aarre on koko elämänsä ollut kasvukäyrällä normaalialueen ulkopuolella ja hän onkin SGA-vauva (small for gestation age eli pieni raskausviikkoihin nähden). Pienikokoinen vauva. Synnytyssairaalassa ennen käynnistystä minulle annettiin käteen opus, jossa kerrottiin SGA-vauvoista. En ollut koskaan aikaisemmin kuullut edes koko sanaa. Noh, ehkä tämän lyhyen tietoiskun jälkeen SGA-termi jää edes jonkun mieleen :)

Aarre on viime aikoina treenaillut paljon käsien käyttöä, syöttäessä hän haluaa pitää kädessään omaa lusikkaa ja kaikki tavarat menee suoraan suuhun. Aarre suuttuu, jos muut syö eikä hän saa mitään. Hän tiputtaa tutin heti suustaan ja odottaa suu ammollaan. Neljä ateriaa menee jo joka päivä.

Aarre kikattaa, kun kutittaa kainaloista. Istuu tuettuna jo aika hyvin. Ei käänny eikä yritä kontata, mutta silti jotenkin kummallisesti onnistuu matolla potkimaan itseään eteenpäin lyhyitä matkoja. Koko ajan menossa tai kurkottamassa jonnekin, vaunuissakin pitää topata istuma-asentoon.

Aarre yrittää heiluttaa itseään eteenpäin :)

Vauvakaveri

Kylässä kävi 3 kuukautta nuorempi vauvakaveri. Ei vielä yhteiset leikit onnistu, mutta onhan se mukava päästä kaveria vähän lääppimään ja repimään kasvoista :)