Syökää pullaa!

Sunnuntaipäivän kunniaksi... No okei, meille oli vieraita tulossa, joten päätin leipoa pullaa. Harvemmin nimittäin tulee leivottua ilman mitään erityistä syytä eli siis pelkästään omalle perheelle (vaikka mikä toisaalta olisikaan parempi syy..) Pakastepullathan on oikein makoisia. Mieskin kannustavasti totesi, että tämä taitaa olla toinen kerta kun yhdessäolomme aikana leivon pullaa...

Ihan hyviä korvapuusteja niistä kuitenkin tuli, vaikka täytettä olisi saanut olla vähän enemmän ja raesokeriakaan ei kaapista löytynyt laisinkaan. Mä en myöskään millään jaksaisi odottaa sitä kohoamista ja vielä kahteen kertaan! Ei pullien leipominen sovi tällaiselle kärsimättömälle ihmiselle, jonka pitää jatkuvasti kurkkia liinan alle.. Nouseeks se nyt vai ei?

Aarre söi elämänsä ensimmäisen pullan eikä sieltä suunnalta ainakaan valitusta kuulunut :) Pullaa ja lautapelejä, siinä meidän sunnuntai.

Carcassonne

Body vai paita?

Tuntuu oudolta, kun Aarrea ei ole mittailtu niin pitkään aikaan. Moneen kuukauteen. Puntarin mukaan painoa olisi yli 9 kiloa jo, mutta pituudesta ei ole mitään tietoa. Välikausihaalari on kokoa 74 cm ja muut vaatteet vaihdellen kokoa 74 cm ja/tai 80 cm. Samoja vaatteita on käytetty jo aika pitkään.

Olen tässä pohdiskellut, että missä vaiheessa bodyt yleensä vaihtuvat paitoihin? Paitojen pukeminen on sata kertaa miellyttävämpää kuin bodyjen, mutta epäilyttää se peittävyys. Onko haalarin alla sitten napa paljaana koko ajan? Olen myös joinakin päivinä intoutunut lisäämään paidan alle lyhythihaisen bodyn, mutta siitä seuraa kaksinkertainen taistelu. Ja sehän ei kauheasti innosta. Mielipiteitä asiaan? :)

Viimeisessä kuvassa osa kirpparireissun saaliista. Kirppikset on kivoja! Rahaa kuluu yleensä suhteellisen vähän, mutta kivoista löydöistä saa hyvän mielen. Eikä tarvitse harmitella, jos body on seuraavana päivänä kuorrutettu päivän ruokalistalla eikä puoletkaan niistä lähde irti, vaikka kuinka liuottelisit vaatteita tahranpoistoaineessa.. Olen nimittäin huomannut, että jos ostan jotain arvokkaampaa vaatetta niin salakavalasti niitä vaatteita tulee varjeltua ja odotan koko ajan jotain "hienompaa" tilaisuutta, jossa niitä voisi käyttää. Ja kohta saankin huomata, että vaate onkin jo pieni ja minä olen ihaillut sitä vaan lipaston hyllyllä...

Väsyttää!

Yksinkertainen ohje väsymykseen: Hehkuta kuinka hyvin taaperosi nukkuu unikoulun jälkeen niin voit olla varma, että tilanne muuttuu seuraavan viikon tai kahden aikana.

Nukahtaminen ei enää ole ongelma eikä yöherääminenkään, mutta nyt painitaan uuden ongelman kanssa eli liian aikaiset aamut. En tykkää muutenkaan aamuista. Enkä varsinkaan tykkää kuuden jälkeen alkavista aamuista, jolloin väsynyt taapero roikkuu huutaen lahkeessa. Väsyttää eikä ajatus kulje. En millään haluaisi luopua jälleen pitkistä yöunistani.

Pliis rakas pieni poikani, voitaisko huomenna nukkua vaikka kahdeksaan asti. Kiitos :)

Tyytymätön taapero

Mistä löytyy muut tyytymättömät taaperot?

Puistossa muut lapset näyttävät leikkivän sopuisasti, minun juoksee perässä huutaen ja kiljuen, roikkuu lahkeessa ja haluaa vaan syliin. Ei halua hiekkalaatikolle, ei jaksa keinua, ei ei ei. Tekee kaikkea kiellettyä eikä suostu antamaan periksi vaan yrittää sinnikkäästi yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta hermostuu, kun äiti nostaa pois tarpeeksi monta kertaa.

Pukeminen on kamalaa, riisuminen vähintään yhtä raivostuttavaa. Vaippaa ei saisi vaihtaa laisinkaan. Syödessäkin voi kiljua lusikallisten välissä. Muiden ruokien perään kiljutaan kovaan ääneen "ANNA" ja jos se ei toimi niin huutoa tehostetaan räjähtävällä itkukohtauksella tai kunnon raivarilla. Jokaiseen päivään mahtuu muutama kunnon raivari eli tolkutonta huutoa, jolle ei löydy mitään järkevää syytä.

Tyytymätön taapero huutaa jo äidin nähdessään ja varsinkin jos äitiä ei näy, ei halua olla sylissä eikä halua olla maassa. Mieluiten roikkuis pää alaspäin, mutta siinä asennossa ei valitettavasti montaa sekuntia saada kulutettua..

Miten tyytymätön taapero saadaan tyytyväiseksi?

Lukemista!

Aarre tykkää kirjoista. Joka päivä moneen kertaan hän tuo samat kirjat eteeni, heittää ne lattialle ja istahtaa syliin kuuntelemaan. Kirjoja olen hamstrannut halvalla kirpputoreilta, joten niitä ei tarvitse varoa. Niitä paiskotaan, heitellään, revitään ja syödään ja siltä useimmat jo näyttävätkin ;)

Mitään pitkiä romaaneja ei tietenkään Aarre jaksa kuunnella, mutta välillä jaksetaan keskittyä enemmän ja välillä vähemmän. Riippuu kirjastakin. Jos sivuilta löytyy palloja tai koiria niin menestys on taattu.

Kirjat on kivoja ja niiden avulla saan touhukkaan pojan välillä pysymään hetken sylissäni.

Aurinkoenergiaa

Viikonloppu vetelee viimeisiään. Miten ne aina kuluu niin nopeasti?

Vuoden mutsi -fiilis...

Tänään tapahtunutta: Aarre touhuili omiaan terassin oven vieressä, yhtäkkiä kuului kova kopsahdus. Säntäsin pojan luokse. Nostin kiljuvan raukan syliini ja totesin, että verta valuu ja paljon. Juoksin hakemaan paperia, koska mieleeni tuli ainoastaan että verenvuoto täytyy saada tyrehdytettyä. Paniikki. Kaikki kauhuskenaariot kävivät mielessä. Olisikohan pitänyt sittenkin kouluttautua sairaanhoitajaksi? Siitä voisi olla hyötyä lasten kanssa..

Nopeasti verenvuoto kuitenkin loppui, vaikka haava näytti aika ikävältä ja minun silmissäni suorastaan pelottavalta. Pakkasin Aarren pyörän kyytiin ja lähdin ajamaan terveyskeskukseen. Otin vuoronumeron ja parissa minuutissa olin jo tiskillä. Siitä pari minuuttia eteenpäin niin haavaa oltiin jo liimaamassa kiinni. Alle kymmenessä minuutissa oltiin jo lähdössä kotiin! Uskomatonta! Ikinä en ole tainnut saada missään näin tehokasta palvelua enkä sitä ole odottanutkaan. Kiitos siis kunnallinen terveydenhuolto.

Terveyskeskuksesta lähdettäessä uskalsin jo hengittää. Kaupan kautta ajettiin takaisin kotiin. Siskolle karkkia ja Aarrelle mehua ja rusinoita. Syyllinen olo, vaikka en olisi mitään voinut oikein tehdäkään estääkseni tapahtumaa. Kulmakaan ei ollut terävä, mutta jotenkin se vaan kävi. Onneksi kaikki ikävyys unohtui oman rusinakipon äärellä <3