Vuoden mutsi -fiilis...

Tänään tapahtunutta: Aarre touhuili omiaan terassin oven vieressä, yhtäkkiä kuului kova kopsahdus. Säntäsin pojan luokse. Nostin kiljuvan raukan syliini ja totesin, että verta valuu ja paljon. Juoksin hakemaan paperia, koska mieleeni tuli ainoastaan että verenvuoto täytyy saada tyrehdytettyä. Paniikki. Kaikki kauhuskenaariot kävivät mielessä. Olisikohan pitänyt sittenkin kouluttautua sairaanhoitajaksi? Siitä voisi olla hyötyä lasten kanssa..

Nopeasti verenvuoto kuitenkin loppui, vaikka haava näytti aika ikävältä ja minun silmissäni suorastaan pelottavalta. Pakkasin Aarren pyörän kyytiin ja lähdin ajamaan terveyskeskukseen. Otin vuoronumeron ja parissa minuutissa olin jo tiskillä. Siitä pari minuuttia eteenpäin niin haavaa oltiin jo liimaamassa kiinni. Alle kymmenessä minuutissa oltiin jo lähdössä kotiin! Uskomatonta! Ikinä en ole tainnut saada missään näin tehokasta palvelua enkä sitä ole odottanutkaan. Kiitos siis kunnallinen terveydenhuolto.

Terveyskeskuksesta lähdettäessä uskalsin jo hengittää. Kaupan kautta ajettiin takaisin kotiin. Siskolle karkkia ja Aarrelle mehua ja rusinoita. Syyllinen olo, vaikka en olisi mitään voinut oikein tehdäkään estääkseni tapahtumaa. Kulmakaan ei ollut terävä, mutta jotenkin se vaan kävi. Onneksi kaikki ikävyys unohtui oman rusinakipon äärellä <3