Joka päivä opitaan uutta

Lähdössä hakemaan siskoa eskarista

Kahdessa kuukaudessa Aarre on muuttunut valtavasti, vaikka ulkopuolisten silmissä hän edelleen näyttää pieneltä vastasyntyneeltä. Meitä se aina hiukan hymyilyttää, sillä onhan Aarre jo tuplannut painonsa. Joskus kyllästyttääkin kertoa ihmisille, että kyllä hän on jo kaksi kuukautta, syntyi keskosena.. Toiset kertovat tuttavistaan, joilla on ollut keskosvauva. Toiset menevät hiljaisiksi. Monet ovat kysyneet: "Onhan kaikki kuitenkin hyvin?".

Aarren synnyttyä tunsin oloni vähän hyödyttömäksi. En oikein tiennyt mitä olisin voinut tehdä hänen hyväkseen. Raukka makasi yksin sängyssään kaikkien laitteiden keskellä, ei oikein jaksanut herätä eikä syödä eikä huutaakaan, tosin verikokeita otettaessa hän ulisi hiljaa. Nyt Aarre ei enää halua olla yksin. Aarre haluaa olla sylissä ja nukkua vieressä, pinnasängystä hän ei tykkää. Pulauttaa tutin suustaan niin monta kertaa ulos, että äiti heltyy ja nostaa viereen nukkumaan. :) Vaunuissa ja autossa on ihan mukava nukkua, mutta mikään ei voita kantoliinaa. Yleensä silmät ovat kiinni jo siinä vaiheessa, kun minä vasta solmin liinaa. Aarre tykkää myös tutista ja suihkussa käymisestä.

Aarre osaa tai pikemminkin jaksaa jo vaatia. Parin tunnin välein hän muistuttaa, että hei minulla olisi nyt nälkä. Virkeimmillään Aarre vispaa kaikkia raajoja, tarttuu silmälaseihin ja hiuksiin ja katselee maailmaa. Aarrella on isän otsa ja äidin kulmakarvat.

Kolmen viikon iässä aloitettiin liinailu