Esikoiseni on 6-vuotias eskarilainen, joka tykkää Littlest Pet Shopeista, jalkapallosta, tanssimisesta, videoiden katsomisesta, barbeista, kirjoista ja melkein kaikesta muustakin paitsi kasviksista ja tukan harjaamisesta. Hänellä on loputon tiedonjano ja kiinnostus kaikkea kohtaan. Hän ei osaa vielä lukea, vaikka kuulemma monet eskarilaiset jo osaa. Eikä laittaa kengännauhoja kiinni. Ja se harmittaa. Vaikka olen sanonut miljoona kertaa, että kyllä sinä kulta opit vielä. Sinulla on paljon aikaa, älä ole huolissasi.
Hän tykkää pikkuveljestään. Pitää joka päivä sylissään ja juttelee. Häntä luullaan usein koululaiseksi, koska hän on aika pitkä jo. Iso, mutta silti niin pieni. Haluaa käpertyä äidin syliin, pussata, halia, kertoa loputtomia tarinoita, auttaa kaikessa. On melkein aina hyvällä tuulella, iloinen ja reipas, ei ole pitkään aikaan paiskonut ovia tai huutanut naama punaisena. Hän noudattaa sovittuja sääntöjä, mutta nauttii rutiinien rikkomisesta. Rakastaa yllätyksiä.
Minun pieni tyttöni.
..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti